Siunattu olkoon Krim, joka on opettanut minut ratsastamaan! Meitä
oli koko karavaani naisia ja herroja, jotka tänään teimme retken
kauniiseen Karasàniin. Suurenmoista on lentää satulassa yli vuorten
ja laakerilaaksojen pitkin Mustanmeren rantaa, kun kuutamo sitä
valaisee! Luulenpa ihan että voin pistää runoksi pitkästä ajasta:
Oi jospa ma aina vain ratsastaa
näin saisin kuutamo-yössä!
Tsherkessi-ruoska mun kourassain
ja tikari tattari-vyössä.
Ja seurassa seitsemän neitsyttä,
joiden päässä on purppura fetsi,
Ja mä itse oisin se satujen khán,
joka vuorten aarretta etsii...
Ah ehkenpä silloin umpeutuis
sala-haava, min Suomesta kannan:
Kun aina vaan allani näkisin näin
Tämän Taurian kuutamo-rannan!...