"Ja merellä olen minä syntynyt
Ja laivalla olen minä luotu.
Tän on poijan ristiäiset
Laivan kannella juotu!"
Taas viettänyt yön kannella maaten, mainioon kaukaasialaiseen
burkkaani kääriytyneenä. Suurenmoista näin levätä, yllään tuikkiva
tähtitaivas ja ympärillä Mustanmeren ulappa...
On sunnuntai-aamu. Laivamme seisoo ankkuroituna Kertshin salmessa.
Asovan meri näkyy. On poutainen, herttainen päivä...
Kohtaus kajutassa.
Tulin antaneeksi äsken kajuttasiivoojalle 3 kopeikan rahan siitä,
että hän kiilloitti jalkineeni. Hänpä kääntyikin takaisin ja sanoi
myrkyllisesti: "Pitäkää rahanne!" Jonkun ajan kuluttua, kun hän
tuli takaisin, kysyin huvin vuoksi, miksi ei hän huolinut antamaani
lanttia.
-- Minä olen myös ihminen, sanoi hän. -- Te loukkaatte ihmistä, kun
tarjootte hänelle 3 kopeikkaa! Kadulla voitte antaa 3 kopeikkaa, vaan
ette laivassa.
-- Te ette ottanut tuota rahaa ylpeydestä, sanoin minä. Tämä on ensi
kerta, kun näen, ettei venäläiselle raha kelpaa.
-- Oh! te ette tunne meitä! huudahti hän. -- Paljon parempi, jos
sanotte meille: "kiitoksia!" ettekä tarjoo noin mitätöntä juomarahaa.
-- Juomarahat ovatkin minusta iljettävät, vastasin. -- Toiste en
anna siis mitään. Mutta sanokaapa, olisittekohan ottanut ruplan
rahan, jos olisin tarjonnut sen juomarahana yhdestä ainoasta kengän
kiillotuksesta.
-- Tietysti! sanoi hän.
-- Mutta sehän olisi väärin! väitin minä. -- -- --
Jumala-paratkoon tätä venäläistä siveysoppia juomarahoista!
-- -- --
Laivassamme on venäläinen kirjailija Doroshévitsh, jonka sanotaan
nykyään matkustelevan "jotakin pa'ossa". Aikomuksessa tehdä
tuttavuutta miehen kanssa, olen ostanut laivan kirjakauppiaalta
yhden tämän kirjailijan teoksista ensin hiukan tutustuakseni hänen
henkeensä, ennenkuin uskallan tehdä persoonallista tuttavuutta. Pari
itämaista legendaa olen jo ehtinyt lukea ja ne minua miellyttävät.
-- -- --
Lähestymme jo Krimmin rantoja. Feodoosia on jotenkin soma ja
siistinnäköinen pikkukaupunki. Istun paraikaa kaupungin puistossa
soittoa kuuntelemassa. Kaipaan kovasti naisseuraa ja kadehdin noita
venäläisiä ylioppilaita, joilla on tuttavia. Vietävän ikävä... Mutta
aika on lähteä laivaan.
-- -- --
Eräs herrasmies ihmettelee, kuinka minulla on _oikeus_ kantaa
kotimaani vaakunaa, jalopeuraa?
Ettekö te sitten saa kantaa kotkaanne? kysyn.
Hän vastaa kieltävästi, selittäen että joka viinapuodin ovelle kyllä
saa tämän merkin naulata, mutta ei takin kaulukseen. Myöhemmin saan
kuitenkin muilta kuulla, ettei kotkan kantaminen takissa, jos haluaa,
suinkaan ole kielletty.
-- -- --
Olen hyvin väsynyt. Ilta on kaunis. Matkustajat pysytteleivät
myöhään yöhön laivan kannella. Nuorta naista, ainoata, joka on
keskinkertaisen miellyttävä koko laivalla, hakkailee kiihkeästi eräs
pitkänokkainen, hirveän hassun ja kolkon näköinen luutnantti. Mies
raukka! -- mettä se mörkökin lipahtais, jos vain kielelle tipahtais!
Täällä on paljon epämiellyttäviä tyyppejä, sekä herroja että naisia.
Vaan missäpä niitä ei olisi...