Kai se oli nyt viimeinen kerta, jolloin sain juoksennella avojaloin
suomalaista metsän polkua. Hullu! että vaihtaakin tällaisen vapauden
muuhun... Kolmeen ja puoleen kuukauteen en ole käyttänyt kauluksia.
Kurkkuani kuristaa panna nuo vehkeet kaulaani nyt -- kirotut
kulttuurin länget!
Hämeenlinnassa sam. ilt. kello 7.
Hevosen nimi Matti, rengin nimi Heikki -- yhtähyvin voisi olla
päinvastoin. Heikki toi minut Matilla tänne mitä kauneimmassa
ilmassa, sateessa ja tuulessa. Sateensuojaa mahdoton pitää pystyssä.
Oikea käsivarteni läpikastunut. Maantie kuin velliä, roiskui ja
räiskyi... Oi syntymämaani, sudenilmalla sinä hyvästelet lähtevää
poikaasi. Istun rautatieasemalla ja odotan pohjoisjunan tuloa...
Junassa.
Juna lähestyy kiljuen Helsinkiä. Tunnen kylmän väristystä. Aina kun
lähestyn Helsinkiä, tietäen ettei kukaan ole vastaanottamassa, tunnen
kylmän väristystä. Minulla on sieltä elämäni raskaimmat muistot...
Antaisin kaikki matkarahani, jos tällä silmänräpäyksellä pääsisin --
sänkyyni Suomussalmella...
Yö.
Kalevan hotelli. 2 markan huone, kolmas kerros suuressa kivitalossa.
Kaksi kynttilää palaa pöydällä. Muistelen että tässä samassa
kammiossa ensi ylioppilasaikoina kerran kirjoitin surullisen runon
jostakin "hämyn lapsesta". Tämä huonekkin on niin hämärä... Äh kuinka
minä kammoan kaikkia näitä hotelleja!