Puman kiljunta.
Montgomeryn sisääntulo keskeytti mietiskelyni. Hänen merkillinen
palvelijansa seurasi häntä kantaen tarjotinta, jolla oli leipää,
vihanneksia ja muuta syötävää sekä viskipullo, vesiruukku ja kolme
lasia ja veitsiä. Katsoin tutkivasti tuohon kummalliseen olentoon
ja huomasin, että hän tarkkasi minua omituisella, levottomalla
katseellaan. Montgomery sanoi tulleensa syömään kanssani. Moreau ei
kiireellisiltä töiltään nyt joutanut.
"Moreau!" sanoin minä. "Nimi on minulle tuttu."
"Piru vieköön, taitaapa olla!" vastasi hän. "Mikä hölmö olinkaan
mainitessani sen! Joka tapauksessa, saattanette siitä arvailla
salaisuuksiamme. Maistuuko viski?"
"Ei kiitos, olen absolutisti."
"Toivonpa, että voisin sanoa samoin -- mutta nyt se on jo liian
myöhäistä! Tuo pirun juoma se saattoi minut tänne -- viski ja muuan
sumuyö. Kuvittelin, että minua onnesti silloin kuin Moreau kehotti
minua lähtemään hänen mukaansa. Merkillistä..."
"Montgomery", sanoin yhtäkkiä, kun palvelija oli sulkenut oven
jälkeensä, "minkä vuoksi on palvelijallanne teräväpäiset korvat?"
"Mitä hittoa!" huudahti hän suu täynnä ruokaa -- "teräväpäiset korvat?"
"Niin juuri", sanoin niin tyynesti kuin suinkin, "ja vielä kaunis
ruskea karvapeite niillä?"
Hän kaatoi tyynesti viskiä lasiinsa ja sanoi:
"Minä kun luulin, että hänen tukkansa peitti nuo korvat."
"Mutta minä näin ne hänen kumartuessaan kaatamaan minulle kahvia; ja
hänen silmänsä loistavat pimeässä."
Montgomery oli nyt tointunut ensi hämmästyksestään ja vastasi tyynesti:
"Minustakin hänen korvissaan on ollut jotakin erikoista, kun hän niitä
aina on peitellyt. Miltä ne näyttävät?"
Huomasin, että hän teeskenteli tietämättömyyttä, mutta enhän voinut
hänelle suoraan sanoa, että hän oli teeskentelijä.
"Ne olivat teräväpäiset", sanoin, "sangen pienet ja selvästi karvaiset.
Koko mies on muuten merkillisimpiä olentoja, mitä koskaan olen nähnyt."
Yhtäkkiä kuului aituuksesta jonkun kidutetun eläimen vihlova ja käheä
ulvonta. Tämän voimakkuus ja syvyys ilmaisi, että se tuli puman
kurkusta. Huomasin, että Montgomery säpsähti.
"Niin", sanoi Montgomery.
"Mistä te saitte tuon olennon?"
"San -- San Franciscosta... Myönnän, hän on omituinen olento.
Puoli-idiootti, nähkääs. En muista, mistä hän tuli, mutta olen tottunut
häneen, katsokaas, olemme kumpikin tottuneet häneen."
"Hän on luonnoton", sanoin minä. "Hänessä on jotain erikoista...
Älkää pitäkö minua turhia kuvittelevana, mutta minut valtaa aina
epämiellyttävä tunne hänet nähdessäni ... lihakseni jännittyvät
vaistomaisesti hänen lähestyessään... Hänessä on jotakin pirullista."
"Mitä joutavia!" sanoi Montgomery, joka minun puhuessani oli lakannut
syömästä. "_Minä_ en sitä huomaa... Kuunarin miehistö ... tunsi kai
samaa... Näittehän kapteenin...?"
Puma kiljui taas, tällä kertaa vielä surkeammin. Montgomery kiroili
hiljaa itsekseen. Aioin ahdistaa häntä kysymyksilläni rannalla
näkemistäni miehistä, mutta puma kiljahti useaan kertaan lyhyesti ja
raivokkaasti.
"Mitä rotua nuo rannalla olevat miehet ovat?" kysyin.
"Erinomaista väkeä, eivätkö olekin?" vastasi hän hajamielisesti ja
rypisti silmäkulmiaan, kun puma kiljui vielä kauheammin. Minä olin
vaiti. Lopuksi kuului entistä kiukkuisempi kiljunta. Montgomery
tuijotti minuun tylsillä harmailla silmillään ja kaatoi lasiinsa
enemmän viskiä. Hän koetti siirtää keskustelun alkoholiin, väittäen
sillä aineella pelastaneensa henkeni. Minä vastasin hajamielisenä
jotakin.
Päivällinen oli lopussa, ja tuo epämuodostunut palvelija vei pois
tarjottimen. Montgomery poistui myöskin. Häntä oli selvästi koko ajan
ärsyttänyt vivisektion alaisen puman kiljunta.
Minustakin tuntui kiljunta tavattoman ärsyttävältä. Lopuksi en sitä
enää kestänyt. Puristin käteni nyrkkiin, purin huuliani ja aloin
astella edestakaisin huoneessani.
Lopuksi täytyi minun pistää sormet korviini. Kiljunta oli niin
vihlovaa, etten voinut kauempaa pysyä huoneessa. Menin ulos myöhäisen
iltapäivän uinailevaan helteeseen, astuin ohi lukitun portin ja
käännyin aituuksen nurkan taa.
Kiljunta kuului vielä kamalammalta ulkona. Aivan kuin koko maailman
tuska olisi purkautunut siihen.