Maria Mironov".
Luettuani tämän kirjeen olin vähällä tulla hulluksi. Minä läksin
kaupunkiin, armottomasti kannustaen hevostani. Tiellä koettelin keksiä
jos jotakin keinoa, pelastaakseni tyttö parkaa, mutta en voinut keksiä
mitään. Tultuani kaupunkiin, menin heti kohta kenraalin luo ja syöksyin
hänen kamariinsa.
Kenraali käveli edes takaisin huoneessaan, poltellen merenvahaista
piippuaan. Nähtyään minut, hän pysähtyi. Ulkonäköni kaiketi hämmästytti
häntä; hän kysyi osaa-ottavasti, mikä oli syynä minun äkilliseen
ilmaumiseeni.
-- "Teidän ylhäisyytenne", sanoin hänelle; "minä tulen teidän luoksenne
kuin oman isäni; Jumalan tähden älkää hylätkö pyyntöäni: asia koskee
koko elämäni onnea".
-- "Mitä nyt?" kysyi ukko hämmästyen. "Mitä minun pitää tehdä? Puhu!"
-- "Teidän ylhäisyytenne, antakaa minulle komppania sotamiehiä ja
viisikymmentä kasakkaa ja päästäkää minut puhdistamaan Belogorin
linnaa".
Kenraali katsoi minuun tarkasti, luullen kai minun tulleen hulluksi (ja
tuskinpa hän niin aivan väärässä olikaan).
-- "Mitenkä? Puhdistaako Belogorin linnaa?" sanoi hän viimein.
-- "Minä takaan, että se onnistuu", vastasin minä kiihkeänä. "Sallikaa
vaan minun mennä".
-- "Ei maar, nuori mies", sanoi hän, päätään pyöritellen. "Kun on näin
pitkä distanssi, niin vihollinen saattaa helposti katkaista teidän
kommunikationinne strategillisen pääpunktin kanssa ja voittaa teidät
kokonaan. Katkaista kommunikationi..."
Minä säikähdin, huomattuani hänen kiintyneen sotaselityksiin, ja
kiirehdin keskeyttämään hänet.
-- "Kapteeni Mironovin tyttäreltä", sanoin, "olen vast'ikään saanut
kirjeen; hän pyytää apua. Shvabrin pakoittaa häntä tulemaan
vaimoksensa".
-- "Tosiaankin! Oh, tuo Shvabrin on oikein suuri Schelm (lurjus), ja
jos hän puuttuu käsiini, niin käsken tuomita hänet 24:ssä tunnissa, ja
me ammumme hänet linnan rinta-varustuksella! Mutta siksi malttia,
malttia!..."
-- "Malttia!" huusin raivoissani. "Hän sillä välin nai Maria
Ivanovnan!..."
-- "Hoo!" vastasi kenraali. "Se ei ole vaarallista: parempi on hänen
toistaiseksi olla Shvabrinin vaimona, Shvabrin saattaa suojella häntä;
sitten kuin Shvabrin on ammuttu, niin Jumala antaa hänelle toisia
sulhasia. Kauniiden leskien ei tarvitse kauan odottaa tyttöinä, se on
minä tarkoitan, että nuori leski saa miehen pikemmin kuin tyttö".
-- "Ennen menen kuolemaan", kiljasin vimmastuneena, "ennen kuolen kuin
annan hänet Shvabrinille!"
-- "Ta-ta-ta!" sanoi ukko. "Nyt minä ymmärrän: sinä, näen mä, olet
rakastunut Maria Ivanovnaan. No, se on aivan toinen asia. Mies parka!
Mutta minä en kumminkaan saata antaa sinulle komppaniaa ja 50 kasakkaa.
Tämä ekspeditioni olisi varomattomuutta; minä en voi ottaa siitä
edesvastausta päälleni".
Minä olin muserrettu; minä jouduin epätoivoon. Äkkiä iski ajatus
mieleeni; mikä se oli, sen saa lukija tietää seuraavasta luvusta, kuten
vanhat romaanin kirjoittajat sanovat.