_Loviisasi_.'
Kirjeessä oli ylensirosti piirretty jälkikirjoitus Marialta:
'Tulin niin murheelliseksi, kun Loviisa kertoi sen minulle.
Hän on etevämpi kyvyltään kuin minä kyttyräselkäinen raukka.
Hän on jo kirjoittanut ja sanonut mitä me kaikki, niin kaikki
ajattelemme asiasta.
Mutta minulla on _suurin_ syy kirjoittaa! Mitä minusta olisi
tullut maailmassa, ellet sinä olisi tullut kouluun ja tehnyt
minua taitavaksi juuri siinä mihin minä paraiten pystyn? Ilman
sinua olisin ollut muille rasituksena tai tehnyt ilotonta työtä.
Nyt olen mielestäni mukana semmoisessa, joka on alati kasvava.
Niin, nyt olen iloinen!
Kas, siinäpä sen nyt sanoinkin! Kuinka usein olenkaan tahtonut,
mutta en ole uskaltanut, sillä silloin sinä aloit ujoksua.
Olisimme oikeastaan voineet viihtyä niin erinomaisesti yhdessä.
Vaan, eiköhän vieläkin voitaisi elää niin?