(1858)
Se mies, josta tässä kerrotaan, oli seurakuntansa mahtavin
suurtilallinen; hänen nimensä oli Thord Överaas. Hän seisoi eräänä
päivänä pappilan virkahuoneessa, suorana ja vakavana.
"Minulle on syntynyt poika", hän lausui, "ja tahtoisin saada sen
kastetuksi."
"Mikä pannaan hänelle nimeksi?"
"Finn, isäni mukaan."
"Ja ketkä tulevat kummeiksi?"
Ne lueteltiin, ja olivat he seurakunnan paraita miehiä ja naisia isän
suvusta.
"Onko mitään muuta vielä?" kysyi pappi katsahtaen ylös.
Thord viipyi hetkisen, "tahtoisin mielelläni saada hänet kastetuksi
eriksensä", hän sanoi.
"Siis jonakin arkipäivänäkö?"
"Ensi lauantaina kello kaksitoista."
"Onko vielä muutakin?" kysyi pappi.
"Ei ole mitään muuta". Thord pyöritteli lakkiaan ikäänkuin aikoen
lähteä.
Silloin nousi pappi: "on kuitenkin yksi asia", hän lausui, meni Thordin
luokse, tarttui hänen käteensä ja katsoi häntä suoraan silmiin,
"suokoon Jumala lapsen tulevan sinulle siunaukseksi!"
Kuusitoista vuotta sen perästä seisoi Thord jälleen papin
virkahuoneessa.
"Sinä olet hyvin säilynyt entisesi näköisenä, Thord", lausui pappi, kun
ei huomannut hänessä mitään muutosta.
"Eihän minulla olekaan minkäänlaisia huolia", vastasi Thord.
Pappi ei virkkanut siihen mitään, kysyi vain hetkisen kuluttua:
"Mitä sinulla on tällä kerralla asiana?"
"Tulin puhumaan pojastani, joka huomenna ensi kerran pääsee Herran
ehtoolliselle."
"Niin, hän on reipas poika."
"En tahtonut maksaa teille, ennenkuin saan tietää, minkä sijan hän
saapi kirkossa."
"Hän pääsee ensimäisenä."
"Niin olen kuullut sanottavan, ja tässä on kymmenen taaleria papille."
"Onko vielä muutakin asiaa?" tiedusteli pappi katsellen Thordia.
"Ei ole mitään muuta;" ja Thord läksi.
Taasen kului kahdeksan vuotta, silloin kuului eräänä päivänä kopinaa
papin virkahuoneen eteisestä; sillä useita miehiä tuli, ja niiden
joukossa Thord ensimäisenä. Pappi katsahti ylös ja tunsi hänet:
"Tänään tuletkin oikein joukolla."
"Pyytäisin saada poikani kuulutuksille Gudmund Storlidenin tyttären
Kaarenin kanssa, isähän on tässä."
"Hänhän on seudun rikkahin tyttö."
"Niinhän sanotaan", vastasi Thord ja työnsi toisella kädellään tukan
otsaltaan. Pappi istui hetkisen ikäänkuin ajatuksissaan, hän ei sanonut
mitään, kirjoitti vain nimet kirjoihinsa, ja miehet kirjoittivat alle.
Thord pani kolme taaleria pöydälle.
"Ei minulle tule kuin yksi vain", huomautti pappi.
"Tiedän kyllä; mutta hän on ainoa lapseni, -- sentähden tahtoisin
maksaa kunnollisesti."
Pappi otti rahat vastaan. "Onhan nyt kolmas kerta, kun olet täällä
poikasi tähden, Thord."
"Mutta nyt olenkin valmis hänen suhteensa", lausui Thord ja pani kiinni
lompakkonsa, jätti hyvästi ja meni, -- miehet verkkaan hänen perässänsä.
Kaksi viikkoa myöhemmin siitä päivästä soutivat isä ja poika tyynellä
säällä lahden poikki Storlideniin keskustelemaan häistä.
"Teljo ei ole oikein allani", lausui poika nousten asettaaksensa sitä
paremmin paikoilleen. Samassa lauta, jolla hän seisoi, luiskahti pois
alta; hän levittää kätensä, kirkaisee ja suistuu veteen.
"Tartu airoon!" huudahti isä, nousi ja ojensi sen hänelle.
Mutta yritettyään sitä pari kertaa poika jäykistyy.
"Odota hiukkasen!" huusi isä ja souti hänen luoksensa. Silloin poika
kääntyy selälleen, luo hyvin pitkän silmäyksen isäänsä -- ja upposi.
Thord ei ottanut sitä oikein uskoaksensa, hän pidätti veneen
paikoillaan ja katsoa tuijotti siihen kohtaan, mistä poika oli vajonnut
veden alle, ikäänkuin odottaen hänen kohoavan jälleen ylös. Siinä
pulppusi vain pinnalle muutamia ilmarakkuloita, uudestaan muutamia,
sitten vain yksi suuri, joka särkyi -- ja peilikirkkaana oli vesi
jälleen.
Kolmena päivänä ja yönä näkivät ihmiset isän soutelevan samalla
paikalla syömättä ja nukkumatta; hän naaraamalla etsi poikaansa.
Kolmannen päivän aamuna hän löysi hänet ja vei kantaen mäkien yli
kotiinsa.
Noin vuosi lienee kulunut siitä päivästä. Silloin kuulee pappi
myöhäisenä syysiltana jonkun liikkuvan eteisessä oven takana ja
haparoiden etsivän lukkoa. Hän avasi oven, ja sisään astui pitkä,
kyyryselkäinen, laiha, harmaahapsinen mies. Pappi katseli häntä kauan
aikaa, ennenkuin tunsi hänet. Se oli Thord.
"Tuletko näin myöhään?" kysyi pappi seisoen hiljaa hänen edessänsä.
"Myöhäänpä tulen", vastasi Thord ja istuutui.
Pappikin istahti ikäänkuin odottaen selitystä; kauan olivat molemmat
ääneti. Vihdoin sanoi Thord:
"Minulla on vähän mukanani, jonka mielelläni antaisin köyhille;
siitä pitäisi tulla pysyväinen rahasto, ja poikani nimelle se olisi
asetettava;" hän nousi, pani rahaa pöydälle ja istuutui jälleen.
Pappi luki rahat.
"Siinä on paljon rahaa", hän sanoi.
"Siinä on puolet taloni hinnasta, minä möin sen eilen."
Pappi istui pitkän ajan vaiti, viimein hän kysyi lempeästi:
"Mitäpä nyt vastedes aiot, Thord?"
"Jotakin parempaa."
He istuivat vielä hetkisen, Thord katsoen maahan, pappi katsellen
Thordia. Silloin lausui pappi hiljaa ja painavasti:
"Nyt, luulemma, on poikasi vihdoin tullut sinulle siunaukseksi."
"Niin, niin minäkin nyt arvelen", vastasi Thord katsahtaen ylös.
Raskaina karpaloina vieri kaksi kyyneltä alas hänen poskiansa myöten.