Saarronmurtaja.
Kiiruhtaessaui asemalta oli kello neljännestä vailla kaksi.
Tulin äkkiä ajatelleeksi, että kapteeni Samson oli sanonut aluksen
lähtevän kello kaksi, koettaakseen illalla kulkea saartolinjan läpi.
Kiiruhdin edelleen satamaan, jossa kuhisi elämää ja liikettä, päättäen
matkustaa _Nuolen_ mukana, mutta passitta.
Joukko saarronmurtaja-aluksia purki lastiaan -- aseita, ampumavaroja ja
muita sotatarpeita, kun taas toiset ottivat puuvillalasteja.
Näin pienehkön, harmaaksimaalatun höyryaluksen, puuvillapaaleja
kannellaan; se oli _Nuoli_. Alus oli selvästi matkavalmis -- viimeisiä
puuvillapaaleja otettiin juuri laivaan. Eräs neekerijätkä etsi
laiturilta jotakin puuvillapaalien joukosta -- hän oli kadottanut
piippunsa. Löin häntä olalle ja näytin hänelle sadan dollarin seteliä.
-- Piiloita minut _Nuoleen_, niin saat tämän! -- sanoin minä.
-- Kyllähän minulle raha kelpaisi, massa, mutta se ei käy päinsä.
-- Kyllä, -- sanoin minä hänen toverinsa tultua lisäksi, -- jos
piiloitatte minut puuvillapaaliin, niin se onnistuu.
-- Hitto vieköön! -- sanoi toinen.
-- Pyhä Mooses! -- huudahti toinen. -- Vaihtakaa raha meille, massa,
niin teemme sen. Me emme uskaltaisi vaihtaa sataista!
Tutkin kiihkeästi lompakkoani ja löysin kaksi viidenkymmenen dollarin
seteliä, samalla kun he hämmästyttävän nopeasti ratkoivat auki paalin,
ottivat ulos osan sen sisällyksestä ja saatuaan rahat pistivät minut
sisälle. He sanoivat minulle asettavansa paalin sellaiseen paikkaan,
jossa sitten saattaisin tulla ulos, ja sitten huomasin, että he
ahersivat saadakseen minut laivaan ja heittivät paalin paikoilleen. He
leikkasivat ennen lähtöänsä myöskin sen ympärillä olevat köytökset, ja
minä ryömin ulos.
Siinä paikassa, missä olin, oli tuskin jalkaakaan lastin ja yläpuolella
olevan kannen väliä, ja eräs kansipalkin nurkka oli kyllin suuri
suojelemaan minun ruumiini. Sinne neekeri sulloikin minut sanoen
kauhistuksekseni:
-- Tuo palkki saattaa kenties suojella teitä poliisin seipäistä, mutta
kun he alkavat savustaa, niin sitten on sääli massaa!
Kone alkoi kuitenkin pian työskennellä, ja suureksi ilokseni minä
huomasin päässeeni sekä savustuksesta että seivästämisestä.
Mutta neljännestunnin kuluttua kuulin kapteenin vastaavan erään
patrulliveneen huutoon. Kone pysähtyi, ja minä kuulin Samsonin sävyisän
äänen:
-- Vai niin, te tulitte vieläkin savustamaan ja penkomaan, vaikka ette
löytäneet kieltotavaraa edellisillä matkoillani!
Kuullessani tämän masentui rohkeuteni, ja hetkisen kuluttua pimeä
laivaruuma valaistiin, ja etsiminen alkoi. He eivät voineet järkyttää
taajaansullottua lastia, mutta pitkillä seipäillään, joita he pistivät
paalien välisiin aukkoihin, saattoivat he tarkoin tutkia laivaruuman,
ja jollei kansipalkki olisi suojellut minua, niin olisin saanut niin
monta sysäystä ja haavaa, että minun luultavasti olisi täytynyt huutaa
tuskasta. Mutta nyt minä hiljaisuudessa ilkuin vihollisille.
-- Nyt savutamme ruumassa puolen tuntia, -- sanoi poliisiluutnantti, --
ja sitten alus saa jatkaa.
Kuulin miten he jälleen panivat kansiluukun kiinni, ruumassa tuli
pimeätä, ja oloni kävi ilkeäksi, sillä sietämätön tervan savu tunkeutui
ympärilleni. Savu sankkeni, kunnes minä ilman asemasta hengitin pelkkää
katkua. Kylmä hiki kihosi ruumiistani, noki tukkesi sierameni, tunsin
miten silmäni tahtoivat tunkeutua kuopistaan, ja jyskyttävä
päänkivistys rupesi minua ahdistamaan. Jollen olisi ollut niin
uuvuksissa, olisin huutanut apua. Mutta minä sensijaan lyyhistyin
kokoon, melkein tukehtuneena. Pääni retkahtaessa taaksepäin tunsin
samalla kylmän ilmavirran tuulahtavan poskeani vastaan ja hengitin
ahmien raitista ilmaa, joka sai minut jälleen toipumaan. Se tuli
ontosta ilmatorvesta, jonka suu oli kannen alla. Avasin suuni aukon
kohdalla, ja saatoin nyt esteettä hengittää huolimatta siitä, että
minua ympäröivä ilmapiiri oli siinä määrin nokea ja savua, ettei
yksikään elävä olento olisi voinut sellaista sietää.
Vihdoin kansiluukut jälleen avattiin, ja patrullivene poistui.
Kahden tunnin kuluttua _Nuoli_ laski ankkuriin Fort Fisherin kohdalla.
Tiesin että täytyi tulla täysi yö ennenkuin alus uskaltaisi koettaa
hiipiä säartolinjan läpi.
Mutta hämmästyksekseni koneet alkoivat työskennellä jo tunnin kuluttua.
Olikohan _Nuoli_ palaamassa Wilmingtoniin?
Hapuilin kansiluukulle, joka oli raollaan, ja katsoin kelloa; se oli
viisi iltapäivällä, ja vielä oli selvä päivä. Minun täytyi ottaa selko
siitä mitä oli tapahtunut; asettauduin puuvillapaalille katsellakseni
luukusta. Kukaan ei huomannut minua. Kapusin välikannelle, jolloin
huomasin, että minua ympäröivä ilma oli paksua ja valkoista. Ensiksi
luulin että laiva paloi ja että miehistö oli sen jättänyt, mutta pian
huomasin että kaikkialla oli ylen sankka usva, jota saarroksenmurtaja
tahtoi käyttää hyväkseen hiipiäkseen näkymätönnä merelle.
Nousin kannelle ja tunsin jälleen itseni vapaaksi mieheksi. Miehistö
oli kannella ja kapteeni ja luotsi komentosillalla. He ohjasivat kahden
vanavedessämme olevan himmeän majakan mukaan ja kun valot loistivat
suorassa linjassa, olimme oikealla väylällä.
Perämies näki minut ja auttoi minut sanaakaan sanomatta kapteenin luo,
joka sanoi: -- Antakaa tuolle poloisella jotakin juotavaa; hänessä ei
ole paljoa henkeä, hänhän on aivan savustetun silakan näköinen.
Minä muistutin pikemmin neekeriä. Huulet olivat laivaruumassa
vallitsevasta kuumuudesta kuivat, ja kieli tuntui kurttuiselta; saatoin
hädin pysyä pystyssä ja kuiskasin ainoastaan:
-- Vettä!
Sain sekä vettä että ruokaa, ja niinpä voimani vähitellen jälleen
palasivat, samalla kun laiva jatkoi matkaansa siihen suuntaan, jossa
saartoalusten oletettiin olevan.
Laivassa vallitsi kuolemanhiljaisuus. Kapteeni kuiskasi komentosanat
koneenkäyttäjälle ja usva oli edelleen yhtä sankka.
Silloin perämies huomautti kapteenille, että sadan metrin päässä näkyi
himmeä valo.
-- Se on jonkun yankeen lippulaivan lyhty, -- mutisi kapteeni. --
Heillä täytyy olla ankkurissa ollessaan lyhty mastossa, niin ettei
mikään risteilijä aja usvassa heidän päälleen.
Ajoimme valon ohi eikä meille huhuttu. Mutta heti jälkeen kuului
sihisevä ääni, ja raketti lensi usvan läpi.
-- Hitto heidät vieköön, -- sadatti kapteeni. -- Se oli merkinanto, ja
nyt ne pian parveilevat ympärillemme!
Hän kuiskasi jotakin koneruumaan, ja alus liiti kahta vinhempää vauhtia
usvan läpi. Mutta kaikkien kauhuksi usva näytti ohenevan.
-- Hyvä Jumala, usva hälvenee! -- jupisi kapteeni.
Luotsi kalpeni lisäten:
-- On varsin luultavaa, että meidät kaapataan tällä retkellä.
-- Ei, lempo minut korjatkoon, jos minua kaapataan tällä tahi millään
muullakaan retkellä! -- sanoi kapteeni.
Mutta minä tunsin sydämeni melko lailla keventyneeksi, sillä kaappaus
merkitsi minulle vapautta.
-- Miksi näytätte niin hiton iloiselta? -- mutisi perämies astuessaan
ohitseni. Mutta kapteenilla näkyi olevan jokin erikoinen suunnitelma.
Alus jatkoi matkaansa vähentymättömällä vauhdilla. Äkkiä eteemme
ilmaantui harmaa haamu, ja sekä kapteeni että luotsi säpsähtivät.
Hetkisen kuluttua saattoi perämiehen huudahdus minut luomaan katseeni
oikealle puolelle, jossa aluksesta hieman edempänä näkyi toinen harmaa
möhkäle.
-- Kaksi helkkarin yankee-risteilijää! -- mutisi kapteeni.
Silloin salama välähti halki usvan, mutta englantilainen kapteeni sanoi
myhäillen:
-- Nuo raukat pehmittävät toisiaan, luulen ma. Nyt heillä on itsellään
tarpeeksi tekemistä, jonka vuoksi he eivät huomaa minun alustani!
Hän kuiskasi jotakin koneenkäyttäjälle ja kiersi ruoriratasta, jonka
jälkeen pieni saarroksenmurtaja teki täysikäännöksen ja palasi samaa
tietä, jota oli tullutkin.
-- Nyt palaan satamaan, -- sanoi kapteeni; -- saamme illalla koettaa
uudelleen!
Silloin jäi ainoaksi toivokseni, että meidät kaapattaisiin
paluumatkalla, ja lähestyessämme lippulaivaa minä huusin epätoivon
rohkeudella:
-- Laiva ohoi! Pysähdyttäkää saarroksenmurtaja!
Silloin lippulaivalla syntyi meteli, ja kiväärinluodit alkoivat vinkua
ilmassa. Kapteenimme hyppi kiukusta komentosillalla ja perämies
hyökkäsi malspiikki kädessään kimppuuni. Mutta minä huusin vielä
kerran:
-- Laiva, ohoi! Pysäyttäkää saar...
Mutta silloin silmissäni iski tulta ja minä suistuin kannelle.
Viimeinen, mitä näin, oli perämies, joka valmistautui lyömään minua
vielä toisen kerran.