Bolzau. Vilhelmina ja Ludmilla.
_Vilhelmina_ (keskiovesta). Scheffler ja Bertha käsi kädessä — mikä se
on?
_Bolzau_. Yhdistysjuhla, mammaseni — ja se on minun toimeen saamani, se.
_Vilhelmina_ (astuen lähemmäksi). Ludmilla — pysy paikallasi — äläkä
mene mihinkään!
_Ludmilla_ (jääpi oven suulle — katsoo puutarhaan).
_Bolzau_. Tahtoisinpa minä viettää tänään vielä toistakin
yhdistysjuhlaa, eukkoseni — minulla ei ole nyt paljon aikaa — niin
kuuleppas Miinaseni (syleilee Vilhelminaa) minä olen jo löytänyt
Ludmillalle nuoren kunnon miehen, ja, suoraan sanoen, minä olen jo
luvannutkin hänelle Ludmillan.
_Vilhelmina_. Kuinka?
_Bolzau_. Hän tulee piakkoin tänne — ja mikä on jo kerran tehty, sitä
ei enää tekemättömäksi tee. — Ja ethän sinä tee minua naurunalaiseksi.
_Vilhelmina_. Katsopas vaan — mutta nyt ryhdyn minäkin toimiin.
_Schnake_ (näyttämön takana). Herra kauppaneuvos, herra kauppaneuvos!
_Ludmilla_. Siellä on Schnake, setä kulta!
_Bolzau_ (harmissaan). Mikä se nyt hänetkin tänne lennättää?
(Menee keskiovesta, niin että seuraavan kohtauksen aikana näkee
Bolzaun ja Schnaken puhelevan oven suussa; Schnake tekee vilkkaita
käsiviittauksia.)
_Vilhelmina_. Rupeaapa jo todellakin arveluttamaan — mutta minä en
suostu, en — Ludmilla!
_Ludmilla_ (lähenee). Mitä täti kulta?
_Vilhelmina_. Tiedäthän, lapsiparka, kuinka minä rakastan sinua —
kuinka minä suojelen sinua!
_Ludmilla_. Tiedän täti!
_Vilhelmina_ (kiihkossaan). Mitä ikinäs minä teenkin, niin tapahtuu
se kaikki sinun omaksi hyväksesi; sentähden älä pelkää lapseni!
(Silittelee Ludmillan poskea.)
_Ludmilla_. Mutta te peloitatte minua, täti — mitä te nyt tahdottakaan
tehdä?
_Vilhelmina_ (ottaen Lndmillaa kädestä). — Minun tulee suojella sinua —
minä suljen sinut lukon taa —
_Ludmilla_. Mutta täti!
_Vilhelmina_. Se tapahtuu kaikki sinun omaksi hyväksesi (taluttelee
Ludmillaa oikeanpuoliselle ovelle). Mene nyt tuohon huoneesen — minä
suljen sinut —
_Ludmilla_. Mutta täti!
_Vilhelmina_. Mene nyt lapsirukka vaan, — mene (aukasee oven ja laskee
Ludmillan huoneeseen).
_Ludmilla_. Niinkuin tahdot, täti!
_Vilhelmina_. (Sulkee oven Ludmillan jälestä, ottaa avaimen pois).
Sillä lailla niin — ja nyt saadaan nähdä kuka on kukko linnassa.
_Bolzau_ (ovensuulla Schnakelle). Minä tulen heti paikalla. (Tulee
näyttämölle, näkee Vilhelminan.) Mitä sinulla siinä on, mammaseni:'
_Vilhelmina_ (näyttää avainta). Katsos tätä — minä olen ryhtynyt
toimiin, minäkin! Ludmilla on säilössä lukon takana —
_Bolzau_. Tuollako noin? Tiedätkö, Miinaseni, mitä sinä nyt olet tehnyt?
_Vilhelmina_. Tiedänpä kyllä.
_Bolzau_ Tiedä, tiedä — mutta minä pesen käteni ja sinä itse saat
vastata asiastasi. Ja nyt minä saan mennä kokoukseen, koska sinä olet
tehnyt kerran kaikki niin hyvästi.
_Vilhelmina_. Mene rauhassa — mene ihan rauhassa — kyllä minä jään
vartioimaan.
_Bolzau_. Frans! (Syrjään.) Tästäpä vasta veikeätä tulee. — Minun
frakkini, Frans. (Pois vasemmalle).
_Vilhelmina_. Voi — noita raukkoja miehiä — kun he näkevät toisenkin
ryhtyvän toimiin, niin pianpa hellittävät — niinkuin tuo minunkin
Simsonini. Mutta mitäpähän siitä tulisikaan, jollemme me vaimot olisi
yhtä viisaita kuin vanhojakin.