Samat ja Bertha.
_Bertha_ (vasemmalla, hattu kädessä). Minä olen valmis, setä!
_Bolzau_. Niin vai! (Asettuu niin että peittää Schefflerin.)
_Bertha_. Onko hevonen jo valjaissa?
_Bolzau_ (väistyen syrjään). Niin — eiköhän liene —
_Scheffler_. Tuo ääni! (hypähtää ylös.) Bertha!
_Bertha_. Bruno! (Scheffler ja Bertha nopeasti toisensa luo; syleily.)
_Bolzau_. Se on täytetty, se! Mutta mitähän tuo lienee kirjoittanut?
(Ottaa Schefflerin kirjoittaman kirjeen.) Ja tämä on hänen mielestänsä
jyrkkää: »Aina armas Berthaseni!»
_Scheffler_. Niin — se sinä olet.
_Bertha_. Voitko antaa minulle anteeksi, Bruno?
_Scheffler_. Kaikki tyyni, kultaseni! (syleily.)
_Bolzau_. Älkää, lapsi pahat, minua kainostelko —
_Bertha_. Minun tulee sinulle sanoa — minulla on niin paljon sinulle
sanomista — minä olen kovin itsepäinen.
_Scheffler_. Eikö mitä, Bertha kulta. (Taluttaa Berthan pois.)
_Steinkirsch_ (aukasee oikeanpuolisen oven). Herra kauppaneuvos,
saisinko minä kysyä —
_Bolzau_. Pst! Te saisitte odottaa, hyvä herra. (Sulkee oven kiinni.)