Bolzau. Scheffler.
_Bolzau_. Kummallista, että sinä eräissä asioissa maltat mieltäsi —
_Scheffler_. Kuinka niin?
_Bolzau_. Niin vaan — esimerkiksi silloin, kun tietää oman vaimonsa
olevan jossakin hyvässä seurassa.
_Scheffler_. Minun vaimoniko?
_Bolzau_. Sanoithan taannoin minulle hänen lähteneen Rosendorffiin.
_Scheffler_. Niin.
_Bolzau_. Tiedäthän, että siellä majailee kokonainen rykmentti
husaareja.
_Scheffler_. Niin — ja —
_Bolzau_. Tänä iltana pitää sinun lankosi husaariupseereille komeat
kemut — tietysti herroja vaan — luulenpa siellä olevan oikein hauskaa.
_Scheffler_ (kiihoittuneena). Onko se totta, setä?
_Bolzau_. No — no — mitäpä siitä —
_Scheffler_. Mutta minun Berthani ihan yksin pelkkien miesten —
husaarien — joukossa!
_Bolzau_. Husaarit ovat sävyisätä väkeä — sävyisiä ja hiljaisia —
erittäinkin sodassa — ja myös sellaisia sydämen taisteluissa.
_Scheffler_. Setä!
_Bolzau_. Sinun Berthasi on kelpo eukko — saat olla ihan rauhassa.
_Scheffler_. Niin saankin.
_Bolzau_. Tosin tulee jälestäpäin pieniä puheita — pahoja kieliä on,
näet, kaikkialla — mutta mitäs niistä!
_Scheffler_. Niin — mutta — (sivulle). Bertha oli suutuksissaan — jos
hän kiusallaan antaa noiden husaarien viekastella? (Ääneen.) Setä hoi —
minä lähden Rosendorffiin.
_Bolzau_. Kuinka — tänäänkö?
_Scheffler_. Heti paikalla.
_Bolzau_. Vaan entäs valiokunnan kokous?
_Scheffler_. Viis siitä.
_Bolzau_. Maltahan toki siksi, kunnes kokous loppuu — lähdetään sitten
yhdessä.
_Scheffler_. Sinun pistoolisi otetaan mukaamme —
_Bolzau_. Niin ja pyssy myös — mutta tiedätkös mitä — laitetaanpas
sentään varalta sinne sana — sitä parempihan, mitä pikemmin hän kääntyy.
_Scheffler_. Sitä parempi —
_Bolzau_. Hän voi tulla vaikka meille vastaan. Istuhan tuonne — mutta
kirjoita nyt hyvin jyrkästi, ettei hän pitäisi sitä minään leikkinä.
_Scheffler_. Niin — niin. (On istahtanut ja kirjoittaa.)
_Bolzau_ (itsekseen). Nyt luulen ma, on kumpikin jo tarpeeksi kypsä.