Samat. Schnake.
_Schnake_ (Oven suulla. Fransille). Päästäkää minut vaan sisälle, Frans
— herra kauppaneuvos ei pane sitä pahakseen — minulla on hyvin tärkeitä
asioita — Hyvää iltaa, armolliset herrat!
_Bolzau_. Mitä asioita sinulla on, Schnake?
_Schnake_. Valiokunta on jo kokoontunut ja pyytää teitä tulemaan —
_Bolzau_. Nytkö jo?
_Schnake_. Niin — nyt jo, herra kauppaneuvos, sillä näkyypä meidän
juhlataivaallamme tummia pilviä?
_Brimborius_. Vai niin — se on kaiketikin Konkordia —
_Hartwig_. Se on Polyhymnia —
_Schnake_. Minä olen nyt juossut jo varpaani käsnille hakiessa uutta
soittokuntaa — kun entinen kieltäytyi — mutta eihän tyhjästä mitään
tule. Näin kauniilla ilmalla on nyt joka paikassa konsertteja, — ja
vaikka katsotte meidän päivälehteenkin, niin siinäkin on koko viime
sivu täynnä: »Konsertteja» — konsertteja — konsertteja — konsertteja —
konsertteja.
_Hartwig_ (suuttuneena). Konsertteja — kurahtelee tuo yhä —
_Schnake_. Yksi soittokunta näyttäisi vähän köyhältä; aterian aikana
olisi tarpeen ainakin kaksi, jotka soittaisivat vuorotellen. Sen
lisäksi on myös harpun soittaja sairastunut.
_Bolzau_. Se on paha, se.
_Schnake_. Erinomaisen paha, herra kauppaneuvos. Meidän tirehtöörimme
Paukensegenin sepittämässä valtiopäivämiesten marssissa on harppu ihan
välttämätön — sen sanoi tirehtööri minulle itse — ja koko kaupungissa
ei ole ketään muuta, joka osaisi soittaa harppua —
_Hartwig_. Sen kappaleen saa heittää pois.
_Schnake_. Silloinpa ampuu tirehtööri itsensä, tahi hän hirttää itsensä
tai heittäytyy veteen — tiedättehän, herra kauppaneuvos, mitä lajia
nuo sävelniekat ovat — jos he ovat onnistuneet saamaan jotakin mustaa
paperille — niin kas, silloin ei saa heitä pyyhkimään siitä edes yhtä
pistettäkään pois.
_Bolzau_. Mutta enhän minä osaa soittaa harppua — se on jo liian paljon
vaadittu, se.
_Schnake_. Mutta te voitte keksiä jonkun keinon, herra kauppaneuvos,
jolla saataisiin asiat taas säntillensä? Te ette usko, kuinka nuo
herrat Konkordian jäsenet —
_Hartwig_. Mitä nuo herrat Konkordian jäsenet?
_Schnake_. Hyvä herra Hartwig, tulkaa mitä pikimmin valiokunnan
kokoukseen — te puhutte niin juurta jaksain ja kovasti —
_Hartwig_. Vai veisaat sinä taaskin tuota viisuasi — maltappas — minä
olen sinulle vielä entisestäkin velkaa —
_Schnake_. Mutta sallikaahan —
_Hartwig_. Minä en salli sinun ikinäs mitään. Sinun tulee tietää olevan
vallan sopimatonta lörpötellä niin hirveän paljon, etteivät toiset saa
edes suunvuoroakaan —
_Schnake_. Mutta —
_Hartwig_. Ja kaikkein vähimmän on se sinulle sovelias —
_Schnake_. Tuolla valiokunnan kokouksessa —
_Hartwig_. Kokouksessa on toinen asia — siellä on jokaisella äänivalta
ja jokainen saapi puhua —
_Schnake_ (yhä koettaen saada suunvuoroa). Ei, ei — siellä kokouksessa —
_Hartwig_. Kuinka sinä uskallat vastustaa minua, joka tiedän nämä
asiat sinua paremmin. Kaikissa järjestetyissä kokouksissa on yksi
puheenjohtaja ja kaikki muut puhuvat sen mukaan, kun he saavat
äänenvuoroa.
_Schnake_. Ei — siellä he puhuvat kaikki yhtaikaa — ja huutavat,
etteivät he tahdo teidän tenoorisooloanne.
_Hartwig_. Se on julman suuri loukkaus — erittäinkin kun minä tahdon
tehdä heille sen kunnian ja kaunistaa juhlaa minun tenoorisoolollani.
_Schnake_. Mutta —
_Hartwig_. Joka narri voi kuorossa laulaa, mutta jos joukossa on joku,
jolle luonto on lahjoittanut erinomaisen hyvän äänen, mikä tekee hänet
taideniekaksi, niin tulee sellaista miestä pitää arvossa ja antaa
hänelle se kunnia, mikä hänelle tulee — sanokaa se herroille jäsenille —
_Schnake_. Polyhymnia —
_Hartwig_. Viis minä Polyhymniasta, minä olen Konkordian jäsen.
Ymmärrättekö sen, Schnake?
_Schnake_. Mutta Euterpe —
_Hartwig_. Mene järveen. Euterpe on myös osa laulukunnasta ja sen tulee
mukautua enemmistön mukaan ja enemmistö on minun puolellani, sillä se
rakastaa kaunista. Mene siis Schnake ja sano, että minä laulan kaikissa
tapauksissa minun tenoorisooloni, enkä huoli koko maailman koukuista
niin mitään —ja se on nyt sanottu se. Eikä siinä ole enää mitään
inttailemista, eikä sinulla ole tähän mitään sanomista — mene vaan ja
toimita minun asiani — (On ahdistanut Schnaken ihan oven suuhun) —
mene — mene — mene!
_Schnake_ (koomillisella epätoivolla). Nöyrin palvelijanne, hyvät
herrat. (Pois keskiovesta.)
_Hartwig_ (voitonvarmana). Kas tällä lailla lörppöjä ajetaan, hyvät
herrat! (Bolzau ja Brimborius, jotka ovat kaiken aikaa osoittaneet
viitteillään ja käytöksellään kummastusta moisesta jaarituksesta, ovat
lopulta tulleet ihan oven suuhun.)
_Brimborius_. Kamala leikki!
_Bolzau_ (Luoden silmäyksen Hartwigiin). Varvastetaan, Brimborius —
muuten käy ohrasesti! (Brimboriuksen kanssa pois oikealle.)
_Hartwig_. Ja nuo herrat kokouksessa eivät salli minunlaiseni neron
pitää edes juhlapuhettakaan — käsittämätöntä!