Hartwig. Scheffler.
_Scheffler_ (katsoo keskiovesta). Onko setäni täällä?
_Hartwig_. Ka — Scheffler — minulla on sinulle sana sanottavana.
(Lähenee Scheffleriä.)
_Scheffler_. Kaiketi juhlapuheen johdosta taas (Aikoo mennä.)
_Hartwig_ (tarttuu Scheffleriin ja raastaen hänet näyttämölle). Ei —
tällä kertaa on minulla ihan yksityinen asia.
_Scheffler_. Mutta laskehan toki irti —
_Hartwig_. Kuuleppas ystäväni — tässä talossa on pikku ihana
veljentytär.
_Scheffler_. Niin on.
_Hartwig_. Minä tunnustan sinulle, että hän on tehnyt minuun oikein
erinomaisen vaikutuksen.
_Scheffler_. Sehän ei ole sinunmoisellesi mitään uutta, se sellainen!
_Hartwig_. Mutta minun arveluni mukaan olen minäkin tehnyt mahtavan
vaikutuksen häneen.
_Scheffler_. Vai niin, (puoleksi syrjään) no sehän olisi jotain uutta,
se.
_Hartwig_. Minulla on oikein vakaa aikomus — älähän naura — oikein
vakaa aikomus — oikein totta.
_Scheffler_. No, onhan sinulla puheenlahjaa — puhele hänen kanssaan —
_Hartwig_. Minä olen jo puhellut.
_Scheffler_ (vähän hämmästyneenä). Puhellut?
_Hartwig_. Ja vielä enemmänkin kuin puhellut — minä olen ollut
polvillani hänen edessään.
_Scheffler_. Oikeinko totta?
_Hartwig_. Oikein totta.
_Scheffler_. Ja mitä hän sanoi?
_Hartwig_. Hm — hän oli tietysti hyvin kaino — niinkuin naiset
ylipäänsä näyttävät, ikäänkuin he eivät sellaisista asioista tietäisi
tään taivaallista — hän puhui jotakin miettimisestä — tiedäthän itsekin
millaiset nuo tyttölapset ovat.
_Scheffler_ (osan ottamalla). No — entäs sitten?
_Hartwig_. Minä en ole häntä sen koommin nähnyt — ensin olin
valiokunnan kokouksessa ja nyt en näe häntä missään.
_Scheffler_ (sivulle). Merkillistä.
_Hartwig_. Kuuleppas, ystäväni, sinä olet täällä kuin kotonasi — hae —
löydä hänet — anna hänen ymmärtää, ettei hänen suinkaan minun tähteni
tarvitse pelailla.
_Scheffler_. Ja sinä olit todellakin polvillasi hänen edessään?
_Hartwig_. Vakuutan kunniasanallani, että olin — tuossa noin — olin
minä — noin hyvin juhlallisesti — tässä oli hän — Oikeastaan me olemme
jo puhuneet kaikki asiat selville — kauppa on niinkuin tehty — mutta
noin näön vuoksi vaan puhu hänelle minun puolestani — kuuletko?
_Scheffler_ (sivulle). Olisiko Ludmilla? Käsittämätöntä.
_Hartwig_. Teethän minulle sen hyvän työn, teethän?
_Scheffler_. Kernaasti — pelkästi uteliaisuudesta jo —
_Hartwig_. Kentiesi me tapaamme hänet puutarhassa. (Molemmat pois
keskiovesta).