Scheffler. Hartwig.
_Hartwig_. Missä se minun vanha, kunnon kauppaneuvokseni on? Kah —
Scheffler.
_Scheffler_ (pitelee käsikirjoitustaan). Mikä se tuokin lennätti tänne.
_Hartwig_. Missä tuo meidän ukko kauppaneuvoksemme piileskelee?
_Scheffler_. Hän on päivällisellä — ja minä —
_Hartwig_. Ei sanaakaan enemmän — kyllä niinä jo ymmärrän. »On
päivällisellä», se riittää — Ei ole mikään niin vaarallista
terveydelle, kun tulla häirityksi juuri päivällistä syödessä — ja
sitten on se myös kaikkia hienoja tapoja vastaan. Annetaan sentähden
tuon kelpo ystävämme syödä rauhassa ja me sillä aikaa keskustelemme.
_Scheffler_. Hyvääkin keskustelua; hän puhuu ja minä kuuntelen.
_Hartwig_. Kun minä kerran panen oman talouteni toimeen, niin teenpä
kovan lain ruokarauhasta.
_Scheffler_. Sinulla on siis yhä vielä nuo —
_Hartwig_. Oman talouden tuumatko? Kummallinen kysymys.
_Scheffler_. Mutta olethan jo monasti sanonut —
_Hartwig_. Hyvä, hyvä — kyllä minä jo ymmärrän, mitä tahdot sanoa. —
Tosin olen minä vänrikkiajoillani ollut vähän vallaton, mutta siitä
saakka olen kehittänyt järkeäni — olen tutkinut naisten sydämet.
_Scheffler_. Niinkuin muinoin lääketiedettäkin —
_Hartwig_. Ei sanaakaan enää, kyllä minä jo ymmärrän. Kun minä
sain tietää maailmassa olevan enemmän kuin 6,000 eri tautia, mutta
ainoastaan 248 en parannuskeinoa — niin ihanpa musteni silmissä. —
Mitähän voi tässä nerokaan auttaa? Ja tiedäthän että minulla on neroa.
_Scheffler_. Sinulla on ollut —
_Hartwig_. Hyvä, hyvä — kyllä minä jo ymmärrän. Niin — minulla on neroa
ja minulla on sellainen keino miellyttää kaikki maailman naiset, joka
ei petä. Kuuleppas vaan —
_Scheffler_ (itsekseen). Täytyyhän minun.
_Hartwig_ (hyvin sukkelaan). Ensin teen minä pienen analyysin naisen
sydämestä, hänen mielen- ja luonnonlaadustaan. Vaimoväki jaetaan
— jakautuu neljään pääheimoon: haaveksijoihin, synkkämielisiin,
vilkkaisiin ja romanttisiin noin ylipäänsä sanoen. Haaveksijoita
lääkitsen minä runollisuudella, synkkämielisille tarjoan musiikkia
ja laulua — tiedäthän millainen tenoorisoolo minulla on; vilkkaiden
joukossa laskettelen taas sukkeluuksia ja muita lystiä asioita ja
romanttisille — heille on minulla universaalikeino: minä lankean
polvilleni ja tuokos vasta heitä miellyttää. Näethän siis, etten voi
ampua harhaan.
_Scheffler_. Et suinkaan.