Samat. Ludmilla.
_Ludmilla_ (Keskiovesta). Tässä minä nyt olen, täti! — hyvää huomenta,
setä!
_Vilhelmina_. Sinä olit hyvin kauan poissa, lapseni.
_Ludmilla_. Minulla kun oli niin paljon ostamista — mallikaavoja —
helmiä — villalankoja ja joka paikassa minua viivyteltiin.
_Vilhelmina_ (lähenee Ludmillaa). Sinä olet niin palavissasi.
_Ludmilla_. Niin, ulkona on niin kuuma, luultavasti tulee vielä ukkonen.
_Vilhelmina_. Ja sinun silmäsi loistavat niin kummallisesti — onko
sinua mikä kohdannut?
_Bolzau_ (erikseen). Kenties joku vaara.
_Ludmilla_. Ei täti — mikä olisi minua voinut kohdata?
_Vilhelmina_. No, voisipahan sitä pelästyä — säikähtyä —
_Bolzau_. Niin ja pudota vaunuista — niin on, niin on, — maailma on
täynnä vaaroja, lapsikulta. Mutta kuule, mammaseni, nyt sanovat sekä
minun vatsani että minun kelloni ruuan ajan olevan käsissä.
_Vilhelmina_ (hääräillen Ludmillan ympärillä). Ole aina varoillasi,
Ludmilla — muista mitä täti sanoo!
_Bolzau_. Muistahan, mammaseni, mitä minäkin sanon — onpa jo aika syödä
päivällistä. (On astumassa Vilhelminan kanssa käsitysten pois.)