Edelliset. Frans. Schnake.
_Frans_. Vahtimestari Schnake tahtoo puhutella teitä, herra.
_Bolzau_ (harmissaan). Tulkoon jälestäpäin, — nyt ei ole minulla aikaa.
_Vilhelmina_. Eihän hänellä ole kuin muutama sana sinulle sanottavaa —
älähän vaivaa miesparkaa turhaan kaksi kertaa.
_Bolzau_ (väkisin). Tulkoon sitten — mutta pian.
_Frans_ (avaa Schnakelle oven.)
_Schnake_. Pyydän nöyrimmästi anteeksi, jos häiritsen teidän
päivällisuntanne, herra kauppaneuvos.
_Bolzau_ (jyrkästi). Minä en ole vielä syönytkään. Mutta olen juuri
lähdössä päivälliselle, Schnake — sanokaa sentähden minulle vaan
lyhyesti, mitä on asiaa.
_Schnake_. Pyytäisin teitä vain kirjoittamaan nimenne tähän listaan,
herra kauppaneuvos.
_Bolzau_. Mikä lista se on?
_Schnake_. Luettelo juhlaan osaa-ottajista ja vieraista — suvaitkaa
vaan kirjoittaa tänne nimenne ja kuinka monta vierasta tuotte
mukananne — tänne näin — herra kauppaneuvos.
_Bolzau_. Mistä te tiedätte, otanko minä ollenkaan osaa juhlaan?
_Schnake_. Suvaitsette laskea leikkiä, herra kauppaneuvos, — olisipa
jo rikos epäillä teidän tuloanne. Te, joka olette monta vuotta
olleet Konkordian jäsen, sen kunniajäsen, esimies — ja entinen
soolo-baritooni. — Voi kuinka te lauloitte koreasti tuota Richardiin
chanzonetteä hyräilyköörin kanssa. Kun minä ajattelen sitä —
_Bolzau_ (itsekseen, huoaten). Ja minä ajattelen pyitä.
_Schnake_. Meidän kaupunkimme maine ja kunnia — ja hänkö olisi poissa
yhdistysjuhlasta — ei, se ei käy laatuun! Ja kuinka tällä kertaa käy
kaikki komeasti — saliin astutaan juhlamarssissa — kaksi soittokuntaa
soittaa — herra Brimborius on kaikki niin ihmeellisesti järjestänyt
— suuret laulajaiset — päivälliset! Kaikki hyvin komeasti, herra
kauppaneuvos.
_Bolzau_. Olkoon vaan — minä en tule kumminkaan, Schnake.
_Vilhelmina_. (Schnakelle, rauhoittaen häntä). Tulkaa toiste, Schnake.
Kauppaneuvos aikoo ensin miettiä asiaa ja nyt on juuri ruoka-aika.
_Schnake_. Kiitoksia, armollinen rouva, minä tulen päivällisen jälkeen.
Jos herra kauppaneuvos ei tule, niin mikä juhla se sitten on. Hyvää
ruokahalua, armollinen rouva, — herra, — neiti. (Pois keskiovesta.)
_Bolzau_. Jos tuo mies syö yhtä ahkeraan kuin puhuu, niin pitäisipä
hänen lihoman.
_Vilhelmina_. Mutta miksikä sinä et tahdo mennä yhdistysjuhlaan?
_Bolzau_. Niin, mutta nyt kaipaan minä enemmän lepoa ja mukavuutta,
kuin huvia. (Ottaa myös Ludmillan käsipuolesta.)
_Vilhelmina_. Ja minä olin jo itseäni ja Ludmillaa varten tilannut tuon
pienen ensi rivin aition kuullaksemme, vaikka salavihkaakin, teidän
konserttianne.
_Ludmilla_. Ja minä kun olin siitä iloissani. (Silittelee Bolzaun
poskia.)
_Bolzau_. Vai niin, mutta puhutaanhan näistä kaikista pöydässä —
tulkaahan viimeinkin. (On taluttamaisillaan molempia käsipuolesta.)