Bolzau. Vilhelmina.
_Bolzau_ (Istuu sohvalla, sanomalehti kädessä). Kaikki kylpypaikat
ovat taasenkin täynnä! Enpä käsitä tuota ihmisten vimmaa matkustamaan
kylpylaitoksiin, silloin kun on niin hyvä istua huoletonna kaikessa
mukavuudessa kotona. Sehän vasta oikeata elämän nautintoa onkin.
_Vilhelmina_ (Oikealla, ikkunan luona, silmäillen milloin millekin
puolen kadulle). Mitähän nyt jo kello lienee?
_Bolzau_. Tahdotko tietää ajan minun vatsani vaiko minun kelloni
horisontin mukaan?
_Vilhelmina_. Sinun vatsasi käy jotenkin säännöllisesti.
_Bolzau_. Niin tekee. Ja jos tuo poika paha ei saa määrätyllä ajalla
tarvettansa, niin rupeaa se murisemaan. (Katsoo kelloaan.) Kello on
niin paljon kuin — minun vatsani mukaan juuri ruokahetki — minun
kelloni mukaan vielä kymmenen minuuttia vailla.
_Vilhelmina_. Minä en käsitä, missä tuo Ludniilla viipynee?
_Bolzau_. Joko taaskin olet peloissasi hänen puolestaan?
_Vilhelmina_. Hänen pitäisi nyt jo olla kotona — jollei vaan joku vaara —
_Bolzau_. Niin muka mammaseni. Eihän Ludmilla ole enää mikään lapsi,
joka voi vaunuista pudota.
_Vilhelmina_. Vähät sellaisista vaaroista nuorille tytöille.
_Bolzau_. Niin vai. Mitä muita vaaroja on sitten noille heikoille
ihmislapsille tarjona?
_Vilhelmina_. Sinun pitäisi se parhaiten tietää. Kerran maailmassa olit
sinä itsekin tuollainen vaara.
_Bolzau_. Niin muka. Merkillistä vaan, että tytöt itse lentävät
päistikkaan noiden vaarojen syliin.
_Vilhelmina_. Älä ylvästele siinä — meillä vaimoparoilla on jo niinkin
kylläksi suuri taakka kannettavana.
_Bolzau_. Suuri taakka kannettavana? Oikein, mammaseni, — kilometrin
pitkiä helmuksia, chignoneja — (hyvänluontoisesti.) Onko minullakin
oikkuja, mammaseni?
_Vilhelmina_. Hu — hu —
_Bolzau_. Miinaseni!
_Vilhelmina_. Hm!
_Bolzau_. Miinaseni! Oikkuja? Onko sinulla koskaan ollut syytä
valitella minusta?
_Vilhelmina_. Ja sen hän sanoo niin viattomana kuin lapsi — ja
kuitenkin olen alinomaa turhaan pyytänyt häntä ostamaan minulle uudet
vaunut. — Oletko ne kokonaan unhottanut?
_Bolzau_. Vai niin — nuo vaunut! (Pyörähtää ympäri ja ottaa
sanomalehden käteensä.)
_Vilhelmina_. Minua oikein hävettää, kun näen paronitar Hirschbergin
tahi presidentin rouvan ajavan uusissa vaunuissaan ja minulla ei ole
kuin vanhat.
_Bolzau_ (lukee sanomalehteä).
_Vilhelmina_. Bolzau!
_Bolzau_. Hm!
_Vilhelmina_. Mitenkä on vaunujen laita?
_Bolzau_ (Panee lehden pois, nousee ylös). Mitä saadaan tänään
päivälliseksi, Miinaseni?
_Vilhelmina_. Vaunut!
_Bolzau_ (Koomillisen harmillisena). Niitä olen jo saanut tarpeeksi
kavertaa.
_Vilhelmina_ (lauhtuneena). No, — tänään on pyitä —
_Bolzau_ (ystävällisesti). Pyitä — hm! Tänään onkin minulla oikein
erinomainen ruokahalu. (Katsoo kelloaan.) Emmekö lähde jo pian ruualle?
_Vilhelmina_. Ludmilla ei ole vielä kotona.
_Bolzau_. Vai niin —
_Vilhelmina_ (ikkunan luona). Mutta tuolla hän jo tuleekin.
_Bolzau_. Kuuleppas, mammaseni — tuota tyttöä kohtelet sinä hieman
tylysti — niinhän? Sinä pidätät häntä kaikesta kanssakäymisestä, ja
se on jo vähän liikaa — tuskinpa pitäisit omaa tytärtäsikään enemmän
silmällä.
_Vilhelmina_. Siinäpä juuri temppu onkin. Kun minun veljeni lähti
Ameriikaan, niin hän jätti tyttärensä minun haltuuni —
_Bolzau_. Meidän haltuumme —
_Vilhelmina_. Kuinka?
_Bolzau_. Hän jätti tyttärensä meidän haltuumme. Siinä on näet pieni
eroitus —
_Vilhelmina_. Olkoon niin — hän jätti tyttärensä meidän haltuumme ja
käski minun häntä huolellisesti kasvattamaan — senpä tähden olenkin
aina tuosta Ludmillasta niin pelossani — uskottu tavara on kymmenen
kertaa suuremmalla huolella hoidettava.
_Bolzau_. Ja tänään tai huomenna tapaa hän kuitenkin miehen, — vaaran,
piti sanoa.
_Vilhelmina_. Sitähän juuri pelkäänkin. Minä oikein vapisen
muistellessani, kuinka viime vuonna Baden-Badenissa näin hänet
kävelemässä erään herran kanssa ja kuuntelevan tuon jaarituksia. Mutta
seuraavana päivänä läksinkin pois, vaikka kylpyaikani ei vielä ollut
loppunut.
_Bolzau_. Vai niin? Mutta mikä sitten sinun tarkoituksesi on,
mammaseni? Aiotko tehdä tytöstä nunnan?
_Vilhelmina_. Mitä joutavia! Minä tahdon ainoastaan hoitaa häntä
huolellisesti siihen asti, kunnes minun veljeni palaa Amerikasta. Hän
saakoon tytön sellaisena kuin lähtiessään minulle uskoi.
_Bolzau_. Meille — meille uskoi. — Ja minä olen myöskin luvannut katsoa
Ludmillan parasta ja jos hän rakastuu johonkin kelpo mieheen, niin minä
teen heistä parin, sillä kelpo mies on toki paras tavara tytölle.
_Vilhelmina_. Merkillisiä mietteitä!
_Bolzau_. Ja samalla tosia! Sanopas, mammaani, enkö minä ole sinun
paras tavarasi?
_Vilhelmina_. Olet, olet.
_Bolzau_. No, mitä sinä sitten enää tahdotkaan —
_Vilhelmina_. Hm, — vaunuja!
_Bolzau_ (erikseen). Taas vaunuja.