Bertha. Brimborius.
_Brimborius_ (keskiovesta). Suokaa anteeksi! Palvelija sanoi herra
tohtorin olevan kotona — minun niineni on Brimborius, lauluseuran
juhlajärjestäjä. Te olette kenties kuullutkin nimeni.
_Bertha_ (kylmästi). Valitettavasti en.
_Brimborius_. Minä tulin vaan kysymään herra tohtorilta, mikä on
noin ylipäänsä hänen juhlapuheensa sisällys — ja tahtooko hän, että
painavimmilla kohdilla lauaistaisiin puutarhassa muutama pyssy tahi
vaikka tykkikin — se tekisi sellaisen mahtavan vaikutuksen. Kentiesi
voitte te minulle sanoa, mitä hän ylipäänsä noin niinkuin arvelee
asiasta?
_Bertha_ (puoleksi sivulle, harmissaan). Minä soisin että tykit —
_Brimborius_. Ja-ha, te soisitte siis että tykit noin niinkuin
(käsiviite) se riittää. Minun ei tarvitse siis enää odottaa herra
tohtoria. Luottakaa vaan minuun, rouva, parhaillaan kuin teidän
miehenne pitää puhetta, niin pitää kuuluman sellainen tykkein pauke,
ettei linnassa sen parempaa. Te saatte ihan levollisesti luottaa
minuun — saatte nähdä: ikkunalasien pitää tärisemän. Teidän nöyrin
palvelijanne, arvoisa rouva. (Pois keskiovesta.)