_Bertha_. Tänäänhän sinulla vasta kiire on. Tuskin ennätit tulla, kun
jo olet lähdössä pois.
_Ludmilla_ (katsoen kelloansa). Tunnethan tätini — minä sain luvan
ainoastaan tunnin ajaksi — enkä tahtoisi nähdä häntä nureissaan.
_Bertha_. Voi siis hyvin! (Kättelee Ludmillaa.)
_Ludmilla_. Muttet sinäkään näy tänään olevan entiselläsi — olet niin
totinen — alakuloinen —
_Bertha_. Minäkö — alakuloinen — eikö mitä (naurellen) pieniä talon
huolia vaan — ei muuta.
_Ludmilla_. Nepä kyllä selviävät — voi hyvin, Bertha. (Kättelee Berthaa
ja menee keskiovesta ulos.)
_Bertha_. Voi hyvin! (Hyvin totisena.) Pieniä talon huolia — ja
sen sanon minä naurussa suin, vaikka olen valmis itkemään — ja
nuo pienet huolet koskevat koko elämäni onnea, kenties vielä koko
tulevaisuuttanikin.