1. Oli kerran miestä kolme,
Jotka sattuivat Savosta
Kulkemahan kuuluisahan,
Haluisehen Helsinkihin.
Tuunan salmehen tulivat,
Joss' on saari salmen suussa,
Virstan tolppa toistamana.
Yli salmen saatettihin
Sille puolen Punkaharjun.
2. Astuvat ylämäkehen,
Käänteleivät, katseleivat,
Istuvat, ajattelevat;
Kuuntelevat kukkumista,
Kesälinnun laulamista,
Kuinka siinä linnut lauloi.
Linnut lauloi, metsä soitti,
Antoi aurinko ilonsa,
Päivä paistoi pitkin nientä;
Siitä koko luonto liikkui,
Ilma silmissä iloitsi,
Ilahutti ihmiskunnan.
3. Kaikki näitä katsellessa,
Läikkyviä lähtehiä,
Järven, lahden lainehia,
Kerran vielä keskenänsä
Miehet mielestä hyvästä
Puhelevat puolestansa:
"Kun ois tässä kukkasia,
Lehtipuita lempehiä,
Oksakaan omenapuusta,
Oisipa osa hyveä
Paratiisin maan paria,
Aatamin asuntomaata!"
4. Tuosta kärryihin kävivät,
Rupesivat rattahille:
Ratas vieri tietä myöten,
Aatos Luojan töitä myöten.
Ajoit siltoa sinistä
Sekä harjua haluista.
Joss' on puista portti tehty
Katuvarret kaunistettu.
Tämä silta on silloin tehty,
Kun on kuu kokohon pantu,
Kun on aurinko alettu,
Laskettuna maan perustus.
Viel' ei vaivu vuoliaiset,
Eikä arkut alta murru!