1. Hongat nuokkuu Imatralla,
Luonto näyttää huokaavan,
Pohjantähti taivahalla
On kuin silmä Jumalan;
Kun se loistaa,
Surut poistaa,
Viittaa: tuoss' on kallis maa,
Sykkimään mi syömet saa.
2. Vesi kiehuu, koski pauhaa,
Päilyilevät pisarat,
Aalto aalloss' etsii rauhaa,
Jylhät vuoret notkuvat.
Vuoksi jyskää,
Riehun, ryskää,
On kuin Jumalattaren
Kutsu taistoon vapauden.
3. Miksi makaat, Suomalainen?
Herää, nouse unestais!
Taivas aukee loistavainen,
Sua kutsuu Jumalais.
Hän jo sulle
Valitulle
Valmistanut ruunun on.
Nouse valon voittohon!
24.* Kevät.
1. Tou'on aika lähenee,
Kylmät hallat vähenee.
Päivä kirkkahasti
Paistaa ihanasti
Korkealta
Taivahalta,
Siintävältä, loistavalta.
Virta vilpas vieriää,
Järven laine kieriää
Hiljaksensa rantaan,
Pois katoopi santaan.
Koivut, haavat
Lehden saavat,
Tuomet, raidat kukoistavat.
Pensaat ja puut,
Niityt ja haat,
Laaksot ja muut
Ruohoiset maat
Kaunistuvat ihaniksi.
Saaret, mantereet,
Luodot, tantereet
Muuttui taas jo tuttaviksi.
Kaikkityyni tuo,
Kukkula ja suo,
Hauskuutensa tullessaan.
2. Pienet linnut visertää,
Pyyt ne puissa viheltää,
Teeret kukertavat.
Kumppaninsa saavat
Pikkuisetki
Lintusetki,
Itse pienet perhosetki.
Sorsa ruo'istohon ui,
Kyttä maahan kumartui.
Rastas laulaa puussa.
Äijä lahden suussa
Ruuhessansa
Verkostansa
Päästeleepi saalistansa.
Tuohen ja muun
Astian tuo
Ympäri puun
Lapset ja juo
Mahlajaansa naureskellen;
Sitte menemään
Leikittelemään
Luikaten ja lauleskellen;
Kiekot kieppumaan,
Pallot paukkumaan
Mailoillansa kukin lyö.
3. Paimentorvi paikoin soi.
Äijä laitumelta toi
Touko-pellollensa
Pari-hevosensa.
Lapset kanssa
Lampaissansa
Soittelevat huilujansa.
Nuori kansa tuomistoon
Maahan istui ruohostoon.
Naiset kukkasista
Kaikenmuotoisista
Väänsi vaulat,
Suuret paulat
Kaunistamaan päät ja kaulat.
Niin kevät tuo
Riemuja vaan,
Uudeksi luo
Luonnon ja maan
Hauskuudeksi sydämelle.
Laihot toukokuun,
Kasvut maan ja puun
Muistuttavat ihmiselle
Uutta elantoo,
Uutta olentoo,
Uutta eloo elämään.