Tätä kauvan itsekseen mietiskellen, Maurilainen viimein lupasi. Muuten
en oikein tiedä, oliko hänen viivyttelemisensä kavaluutta vai
todentekoa. Mutta enimmästään ovat kuninkaiden mielet yhtä
huikentelevaiset kuin kiivaatkin, useinpa vastakkaisetkin. Kun sitten
aika ja paikka oli määrätty rauhan keskustelua varten, puhuttelee
Bocchus milloin Sullaa, milloin Jugurthan lähettilästä, kohtelee heitä
ystävällisesti ja lupaa molemmille samaa. Nämät ovat yhtä iloiset ja
hyvää toivoa täynnänsä. Mutta sinä yönä, joka oli keskusteluun määrätyn
päivän edellinen, sanotaan Maurilainen kutsuneen luokseen ystävänsä,
vaan heti, mielensä muutettuaan, lähettäneen heidät pois ja itseksensä
paljon miettineen yhtä vaihtelevalla katsannolla, värillä ja ruumiin
liikunnoilla kuin mielelläkin, joka luonnollisesti, vaikka hän oli
ääneti, ilmaisi hänen sydämensä salaisuudet. Kuitenkin kutsuttaa hän
lopuksi Sullan luokseen ja virittää tämän mieltä myöden pauloja
Numidialaiselle. Sitten, kun päivä tuli ja hänelle ilmoitettiin, ett'ei
Jugurtha ollut kaukana, läksi hän muutamien ystäväin ja meidän
qvaestorimme kanssa, juurikuin vastaanotolla (häntä) kunnioittaaksensa,
muutamalle kunnahalle, jonka väijytysvehkeissä olevat varsin helposti
saattoivat nähdä. Sinne tuli enimpäin uskottuinsa kanssa
Numidialainenkin aseettomana, niinkuin määrätty oli; ja heti hyökätään
väijytyspaikoista, joka taholta yhtä haavaa, hänen päällensä. Muut
surmataan; Jugurtha jätetään köytettynä Sullalle, ja tämä viepi hänen
pois Mariolle.