Samaan aikaan taistelivat meidän sotapäällikkömme Q. Caepio ja M.
Manlius onnettomasti Gallilaisia vastaan, joka oli saattanut koko
Italian pelosta vapisemaan. Silloin ja siitä ajasta meidän päiviimme
saakka oli Romalaisilla se mielipide, että kaikki muu oli kumartunut
heidän urhoollisuutensa alle; Gallilaisten kanssa taisteltiin
turvallisuuden, ei kunnian tähden. Mutta kun sota Numidiassa oli
lopetettu ja tieto saatiin siitä, että Jugurthaa vankina tuotiin Romaan,
valittiin Marius poissa ollessaan konsuliksi ja voittomaaksi hänelle
päätettiin Gallia; ja Tammikuun ensimäisenä päivänä piti hän suurella
kunnialla konsulina triumphiretken. Siihen aikaan oli valtakunnan toivo
ja mahtavuus hänen nojassaan.