"En ole luullut koskaan tapahtuvan, että minä, suurin kuningas tässä
maassa ja kaikista, jotka tunnen, mahtavin,[1] tulisin olemaan
kiitollisuuden velassa kellenkään yksityiselle ihmiselle. Ja
tosiaankin, Sulla, olen minä, ennenkun tulin sinun tuttavuuteesi,
auttanut monta heidän pyynnöstään, toisia itsestäni, vaan itse en ole
kenenkään apua tarvinnut. Sen kohdan muuttuminen, joka muille
tavallisesti tuottaa mielihaikiata, ilahuttaa minua. Olkoon minulle
kallis-arvoista, että kerran olen tarvinnut sinun ystävyyttäsi,[2] jota
armahampaa minulla ei ole mitään mielessäni. Sen voit itsekin tulla
tuntemaan: aseet, miehet, rahat, sanalla sanoen mit'ikään mielesi halaa,
ota ne, käytä niitä; ja niin kauvan kuin elät, ei sinun pidä luulla
minun suorittaneeni kiitollisuuden-velkaani; se onpi aina minulla pysyvä
entisellään; vihdoin, et sinä koskaan, minun tieteni, tule mitään
turhaan tahtomaan. Sillä minun ajatukseni mukaan on kuninkaalle vähemmin
häpiällistä voitettaa tappelussa kuin hyväntekeväisyydessä. Mutta,
teidän valtionne suhteen, jonka asian-ajajana sinä olet tänne lähetetty,
kuule lyhyesti (mieleni). Sotaa en ole minä Roman kansan kanssa käynyt
enkä koskaan tahtonut käydä; olen (vaan) aseilla varjellut maatani
aseellisia vastaan. Sen heitän sikseen, koska teille niin hyväksi näkyy;
käykäätte Jugurthan kanssa sotaa, kuten tahdotte. Minä en mene Mulucha
joen yli, joka oli minun ja Micipsan raja, enkä päästä Jugurthaa sen
tälle puolen. Paitsi sitä, jos anot jotain, joka on minulle ja teille
otollista, etpä kieltävällä vastauksella pois lähde."
[1] Tauchnition stereotypi-painosta noudattaen.
[2] Niinikään Tauchnition tekstin mukaan.