Siellä piti Bocchon kanssa ahkeraa ja likeistä keskuutta eräs
Numidialainen, nimeltä Aspar; -- tämän oli Jugurtha, kuultuaan, että
Sulla oli (sinne) kutsuttu, edeltäpäin lähettänyt lähettilääksi sekä
kavalasti tiedustelemaan Bocchon tuumia; -- paitsi häntä Dabar,
Massugradan poika, Masinissan sukua, joka muutoin äitinsä puolelta oli
halpasukuinen -- sillä hänen isänsä oli syntynyt jalkavaimosta -- ja
Maurilaiselle rakas sekä mieluisa monien hyvien hengenlahjainsa vuoksi.
Tämän Bocchus jo monet ajat sitten oli tullut tuntemaan
Romalais-ystäväksi, ja lähetti hänen nyt paikalla Sullan luo
ilmoittamaan, että hän oli valmis tekemään, mitä Roman kansa tahtoisi;
keskusteluun voisi Sulla itse valita päivän, paikan ja ajan; kaikki,
mitä tämän (Dabarin) kanssa päätettäisiin, olisi hän vilpittömästi
pitävä; eikä Jugurthan lähettilästä tarvitsisi pelätä; sen kautta
yhteinen asia vaan kulkisi esteettömämmästi; sillä hänen juoniltaan ei
oltu muulla lailla voitu varoa itseänsä. Mutta minä tiedän, että Bocchus
enemmän punilais-rehellisyydestä (uskorikkoisuudesta) kuin niistä
syistä, jotka hän esiin toi, viivytti samalla kertaa Romalaisia ja
Numidialaista rauhan toivolla, ja että hänellä oli tapana paljon
mielessään miettiä, jättäisikö Jugurthan Romalaisille, vai Sullan
hänelle käsiin: halu kehoitti meitä vastaan, pelko meidän puolellemme.