Lähestyessään Volux tervehtää qvaestoria (ilmoituksella), että isänsä
oli lähettänyt hänen heille vastaan ja samalla turvaksi. Sitten
marssivat he sen ja seuraavan päivän yhdessä ilman pelotta. Kun nyt
leiri oli asetettu ja päivä oli ehtoosen kulunut, rientää Maurilainen
äkkiä hämmentyneellä katsannolla Sullan luo ja sanoo vakojain kautta
tietävänsä, ett'ei Jugurtha ole kaukana; sen ohessa rukoilee ja
kehoittaa hän häntä yöllä pakenemaan kanssansa. Tämä väittää
uljas-mielisesti ei pelkäävänsä niin monesti lyötyä Numidialaista; hän
luotti muka kyllin väkehensä, ja jos vaikka varma tuho olisi käsissä,
pysyisi hän ennemmin paikoillaan, kuin petettyänsä ne, joita johdatti,
häpiällisen paon kautta pelastaisi epätietoisen ja vähän jälkeen kenties
tautiin loppuvan henkensä. Muuten kehoittaa tämä häntä yöllä matkaan
lähtemään, jonka neuvon hän hyväksyy; ja heti käskee hän sotilaiden
laittaa iltasensa syödyksi, sytyttää leiriin tulia niin tihiään kuin
mahdollista ja sitten ensimäisen yövahdin aikana lähteä marssiin. Jopa
olivat kaikki öisestä matkustuksesta väsyksissä ja Sulla mitteli
auringon noustessa leirin asemaa, kuin maurilaiset ratsasmiehet
ilmoittavat Jugurthan leirittyneen noin kahdentuhannen askelen päähän
heidän edellensä. Tämän kuultua vasta kauhea pelko tulee meikäläisille;
he luulevat Volux'in pettäneen heidät ja joutuneensa väijymyksiin. Olipa
niitäkin, jotka väittivät, että olisi pitänyt käsivoimalla rangaista
häntä eikä heittää niin suurta rikosta hänelle kostamatta.