Näistä tiedon saatuaan, Bocchus anoi kirjeen kautta Mariolta, että
lähettäisi hänen luokseen Sullan, jonka johdolla voitaisiin neuvoitella
yhteisistä asioista. Hän lähetettiinkin ynnä hevois- ja jalka-miehiä
hänen turvaksensa, ja Balearilaisia linkomiehiä niinikään. Paitsi näitä
läksi (mukaan) joutsimiehia ja Peligniläisten kohortti kahakoitsiain
aseilla, matkaan jouduttamisen vuoksi; ja näillä oli se yhtä vahvasti
kuin muilla aseilla varustettu vihollisten keihäitä vastaan, koska ne
olivat köykäisiä. Mutta matkalla näyttäytyi vihdoin viidentenä päivänä
Volux, Bocchon poika, yht'äkkiä avaralla kentällä korkeintaan tuhannen
ratsasmiehen kanssa, jotka, ilman järjestyksettä ja hajalla kulkien,
Sullalle ja kaikille muille luuloittelivat lukuansa todellista
suuremmaksi ja vaikuttivat heissä pelkoa (juurikuin) vihollisesta.
Nytkös joka mies tappovalmiiksi suorintumaan, koettelemaan puolto-sekä
ryntö-aseitaan ja niitä varalla pitämään; heillä oli jokseenkin suuri
pelko, mutta vielä suurempi toivo, koska olivat voittajat ja (seisoivat)
semmoisia vastapäätä, jotka he usein olivat voittaneet. Sillä välin
ilmoittavat edeltäpäin tiedustelemaan lähetetyt hevosmiehet kohtauksen
olevan rauhallista laatua, niinkuin olikin.