Kun Marius, toimitettuaan, mitä aikonut oli,[1] palaa Cirtaan ja saapi
tiedon lähettiläiden tulosta, käskee hän niiden sekä Sullan, samaten
praetori L. Bellienon Uticasta ja paitsi niitä kaikkien senaatorin
säätyisten joka paikasta tulla (luokseen) ja tutkii näiden kanssa
Bocchon pyynnöt. Konsuli antaa lähettiläille luvan käydä Romaan;[2]
siksi aikaa vaadittiin sotilakkoa. Se oli Sullan ja enemmistön mielen
mukaan, mutta muutamat hyväksyivät kovempia keinoja, varmaankin ne,
joilla ei ollut kokemusta inhimillisistä oloista, jotka, katoovaisia ja
vaikuttelevaisia ollen, usein kääntyvät vastapäisiksi. Muutoin läksi
Maurilaisista, kun olivat saaneet kaikki toimitetuksi, kolme Romaan Cn.
Octavius Rufon kanssa, joka qvaestorina oli tuonut Afrikaan
palkkarahaston; kaksi palasi kuninkaan luo. Näiltä kuuli Bocchus sekä
muuta, että myös erittäinkin Sullan hyväntahtoisen ja suosiollisen
kohtelun. Kun hänen lähettiläänsä Romassa olivat rukoilleet anteeksi
hänen erhetyksensä sekä Jugurthan ilkeyden kautta muka tapahtuneen
lankeemuksen ja nyt anoivat ystävyyttä ja liittoa, vastattiin heille
seuraavilla sanoilla:
[1] Seuraavan Tauchnition stereotypi-painoksessa tavattavan tekstin
mukaan: _Marius, postqvam, confecto negotio, qvo intenderat, Cirtam
redit_ j. n. e.
[2] Tauchnition stereotypi-painoksen mukaan, jossa luetaan: _Legatis
potestas eundi Romam fit ab consule._
"Senaatin ja Roman kansan tapa on muistaa hyvät työt ja vääryydet.
Kuitenkin antavat he Boccholle anteeksi hänen hairauksensa, koska sitä
katuu; liitto ja ystävyys suvaitaan, niin pian kuin hän sen on
ansainnut."