Sotaväen talvimajoihin asetettuaan, lähtee Marius ynnä kevytaseiset
kohortit ja osa hevoisväkeä erämaille, piirittämään kuninkaallista
linnaa, johon Jugurtha oli pannut kaikki ylikarkurit vartiaväestöksi.
Nyt Bocchus taasen, joko miettien, mitä hänelle noissa kahdessa
tappelussa oli tapahtunut, taikka muistutettuna niiltä ystäviltä, jotka
Jugurtha oli lahjomatta heittänyt, kaikkien uskottuinsa joukosta
valitsee viisi, joitten sekä uskollisuus oli tunnettu, ja joitten
hengenlahjat olivat paraimmat. Näitten käskee hän lähettiläinä mennä
Marion luo ja sitten, jos niin suvaittaisiin, Romaan, ja antaa heille
vapauden neuvoitella sekä millä tavoin tahansa sopimalla päättää sodan.
Nämät lähtevät kiiruusti Romalaisten talvileirihin. Sitten ympäröidään
ja ryöstetään he matkalla Gaetulilaisilta rosvoilta ja tulevat
pelonalaisina sekä ilman mitään merkkiä arvostansa Sullan luo, jonka
konsuli, sotaretkelleen lähtiessä, oli jättänyt praetorin siaiseksi.
Näitä hän ei kohdellut vilpillisinä vihollisina, niinkuin ansainneet
olisivat, vaan huolikkaasti ja ystävällisesti. Siksipä arvelivatkin
barbarilaiset sekä huutoa Romalaisten ahneudesta perättömäksi, että
Sullaa heille osoitetun anteliaisuuden vuoksi ystäväksensä. Sillä
silloin oli vielä lahjominen monelle tuntematon; ei ketään pidetty
anteliaana, jos hän ei samalla myös ollut hyväntahtoinen; kaikki lahjat
katsottiin hyvänsuonnin merkiksi. Siis ilmoittavat he qvaestorille
Bocchon asian ja pyytävät sen ohessa häntä olemaan suosianaan ja
neuvonantajanaan; kuninkaansa sotavoimia, rehellisyyttä ja jaloutta sekä
muuta, jota luulevat joko hyödylliseksi tai suosion tuottavaksi, he
ylistelevät puheilla. Kun sitten Sulla on luvannut kaikki, ja he ovat
saaneet neuvoja, miten pitäisi puhua Marion sekä senaatin edessä,
vartoovat he siellä noin neljäkymmentä päivää.