Vihdoin näyttäyvät neljäntenä päivänä, ei kaukana Cirtan kaupungista,
vakojat joka taholta yhtähaavaa rientäen, josta huomataan vihollisen
olevan lähellä. Mutta koska palaavaiset tulevat eri haaroilta, mikä
miltäkin puolen, ja kaikki tuovat samoja sanomia, ei tiedä konsuli,
millä tavoin järjestää sotarinnan, vaan vartoo, kaikkia varoen,
ainoatakaan riviä muuttamatta, samassa paikassa. Pettyypä niin
toivossaan Jugurtha, joka oli jakanut sotalaumansa neljään osaan,
arvellen (siten) kaikista ainakin muutamien takaapäin tulevan
vihollisten päälle. Sillä välin karkaa Sulla, jonka viholliset ensin
olivat kohdanneet, kehoitettuaan väkeänsä, itse muutamien muitten
kanssa, turmittain ja hevoisten taajoissa ryhmissä ollen, Maurilaisten
päälle; muut, pysyen paikoillansa, suojelevat itseään kaukaa nakelluilta
heittokeihäiltä ja surmaavat kaikki käsiinsä joutuneet (viholliset).
Hevoismiesten näin otellessa käypi Bocchus jalkamiesten kanssa, jotka
hänen poikansa Volux oli tuonut, vaan jotka, matkalla viivyttyään, eivät
olleet osaa ottaneet edelliseen tappeluhun, Romalaisten selusjoukon
päälle. Marius toimi silloin etujoukoilla, jossa Jugurtha enimmän
väkensä kanssa oli. Sitten kääntyy Numidialainen, saatuaan Bocchon
tulosta tiedon, salakättä muutamien harvain kanssa (Romalaisten)
jalkaväkeä kohti ja huutaa siellä latinaksi -- sillä Numantian luona oli
hän oppinut (sitä kieltä) puhumaan --: että meikäläiset turhaan
tappelivat; hän oli muka vähää ennen omalla kädellään tappanut Marion.
Samalla hän näytteli veristä miekkaa, jonka tappelussa, sangen ripeästi
surmaten muutaman meidän jalkamiehiämme, oli verellä tahrannut. Tämän
kuultuaan sotilaat säikähtyivät, enemmän asian kauheudesta, kuin siitä,
että sanansaattajaa olisivat uskoneet, samalla paisui myös
barbarilaisten rohkeus ja he kävivät rajummasti hämillään olevien
Romalaisten päälle. Eikä näillä pako enään ollut kaukana, kun Sulla,
lyötyään ne, joita vastaan oli lähtenyt, kyljestä karkasi Maurilaisten
kimppuhun. Bocchus peräytyi heti. Mutta Jugurtha, tahtoen pidättää
väkeänsä ja säilyttää jo melkein saatua voittoa, piiritetään
hevoisväeltä, ja kun kaikki hänen oikialla ja vasemmalla puolellaan jo
ovat surmansa saaneet, hän töytäisee yksin ehiänä ulos vihollisten
keihäiden keskeltä. Vaan rientääpä sill'aikaa Marius, hevoismiehet
pakohon ajettuaan, avuksi omilleen, joitten hän oli kuullut jo
peräytyvän. Vihdoin viimeinkin lyötiin viholliset joka haaralla; ja
nytkös noilla avaroilla kentillä kauheita näki; takaa-ajoa, pakoa,
surmaa, vangiksi-ottamista, kaatuneita hevoisia ja miehiä; usiat, jotka
olivat haavoja saaneet, eivät voineet paeta eikä yhdessä kohdenkaan
pysyä; he pyrkivät välistä ylös, vaan luhistuivat heti maahan; vihdoin
kaikki, niin kauvas kuin silmä kantoi, oli peitetty ryntö- sekä
puolto-aseilla ja ruumiilla, ja niiden välissä oli maa verellä
piskoitettu.