Senjälkeen Marius lähti, kuten oli alkanut, talvimajoihin, joita
muonaseikkain vuoksi oli päättänyt pitää merikaupungeissa. Eikä hän
voitosta kuitenkaan ollut huolimattomaksi tai kopeaksi tullut, vaan
kulki tapporivistössä juurikuin vihollisten näkyvissä. Sulla
hevoisväestön kanssa oli oikialla, A. Manlius linko- ja joutsimiesten
kanssa vasemmalla puolella, jota paitsi tämä komenti Ligurialaisten
kohorttia; etu- ja jälki-joukoiksi oli hän asettanut tribunit
kevytaseisten manippelien kanssa. Ylikarkurit, jotka olivat vähemmin
arvossa pidetyt ja paraiten tunsivat seudun, tiedustelivat vihollisten
matkan. Sen ohessa piti konsuli, ikäänkun ei ketään olisi johdattajaksi
pantu, huolta kaikesta, oli saapuvilla kaikkien tykönä, kiitti ja moitti
kutakin ansion jälkeen. Itse kävi hän asehankkeessa ja tappovalmiina ja
pakoitti sotilaat samoin tekemään; ja samaan tapaan, kuin hän matkaa
teki, turvasi hän myös leiriä, lähetti legioneista kohorttia porteille,
apujoukkojen hevoisväkeä leirin eteen vahtia pitämään; paitsi sitä
asetti hän muita vallille varustelmiin ja kulki itse ympäri vahtipostia
katsastelemassa, ei niin paljon siksi, että epäili sen tapahtuvan, minkä
käskenyt oli, kuin että työ, ylipäällikön kanssa tasattuna, olisi
sotilaille mieluisampaa. Ja tosiaankin hallitsi Marius siihen aikaan ja
(Jugurthan) sodan muinakin aikakausina sotajoukkoa enemmin kunniantunnon
kuin kurituksen avulla; jonka moni sanoi tapahtuvan suosion etsinnästä,
osa siitä syystä, että hän piti kovankurisen elinlaadun, johon
lapsuudesta oli tottunut, ja muut, joita ihmiset kutsuvat kurjan
oloiksi, huvituksena. (Olipa miten oli); ainakin hoidettiin
hallinto-toimi yhtä hyvin ja laadullisesti kuin julmimman
ylipäällikkyyden alla.