Mutta Jugurtha, kun oli menettänyt Capsan kaupungin sekä muita
linnoitettuja ja hänelle edullisia paikkoja ynnä suuret rahasummat,
lähettää Boccholle sanan, että hän niin pian kuin mahdollista toisi
sotajoukkoja Numidiaan: nyt oli muka aika jo tappelua pitää. Havaittuaan
tämän viivyttelevän ja epäillen punnitsevan sodan ja rauhan syitä,
lahjoo hän jälleen, niinkuin ennenkin, hänen läheisimpänsä ja lupaa
Maurilaiselle itselleen kolmannen osan Numidiaa, jos joko Romalaiset
saataisiin Afrikasta pois ajetuiksi, tai sota päätettäisiin niin, että
hänen rajansa jäisivät entiselleen. Sen palkinnon kautta vieteltynä,
Bocchus tulee suurten sotajoukkoin kanssa Jugurthan luo. Molempien
sotaväestön näin yhdistyttyä, he hyökkäävät Marion päälle, joka jo tekee
matkaa talvimajoihin, tuskin kymmenennen osan päivää enää jäljillä
ollessa. He arvelevat (näet) jo lähenevän yön olevan heille turvaksi,
jos voitetuiksi joutuisivat, eikä miksikään haitaksi, jos voittaisivat,
koska he muka tuntevat paikat; sitä vastoin olisi Romalaisille kumpikin
tapaus pimiässä vaikiampi. Siis sai konsuli monelta tiedon vihollisten
tulosta samalla, kun viholliset itse jo olivat lähellä; ja ennenkun
sotajoukko voi tulla tapporivistöön sioitetuksi tai ko'ota sälynsä,
vihdoin ennenkun se saattoi saada mitään merkkiä tai käskyä, riensivät
maurilaiset ja gaetulilaiset hevoismiehet meikäläisten päälle, ei
säännöllisessä sotarinnassa eikä minkään tappelu-tavan mukaan, vaan
ryhmittäin, kuten sattumus oli ajanut kokoon kutkin. (Meikäläiset),
jotka kaikki äkillisestä pelosta olivat hämillään, vaan kuitenkaan eivät
unhottaneet urhoollisuutta, joko tarttuivat aseisin, taikka suojelivat
vihollisilta toisia, jotka aseita tapailivat; osa nousi hevoisten
selkään ja läksi vihollisia vastustamaan; taistelu oli pikemmin
rosvosodan kuin säännöllisen tappelun kaltainen; ilman sotalipuitta,
ilman rivi-järjestyksettä, hevois- ja jalkamiehet sekaisin, lyötiin
toisia, toisia surmattiin; moni, joka tuimasti tappeli edessään olevia
vihollisia vastaan, piiritettiin takaa; ei urhoollisuus eikä aseet
suojelleet kyllin, koska viholliset olivat enempilukuiset ja olivat
tunkeneet joka paikkaan. Vihdoin yhdistyivät Romalaiset
sotiovanhukset,[1] jotka juuri siksi olivat sotamenoissa taitavat,
ympyräjoukoiksi, missä paikka tai sattumus oli heitä yhteen saattanut,
ja niin he joka taholta suojeltuina ja samalla varustettuina kestivät
vihollisten väkirynnäkön.
[1] Sen tekstin mukaan, joka hylkää sanan _noviqve_.