Muuten tuli, noissa toimissa oltaissa, leiriin L. Sulla qvaestori suuren
hevoisväestön kanssa. Hän oli jätetty Romaan Latiosta ja liittolaisilta
sitä kokoomaan. Mutta koska asianhaarat ovat mieleemme johdattaneet niin
suuren miehen, on minulle näkynyt soveliaaksi lyhyesti puhua hänen
luonnonlaadustaan ja elämänparrestaan. Sillä emme tule missään muussa
paikassa Sullaan koskevista kohdista puhumaan, ja L. Sisenna, joka
paraiten ja tarkimmasti kaikista niiden asiain kertojista on selitellyt
niitä, ei minusta näytä lausuneen oikein vapaamielisiä sanoja. Olipa
siis Sulla aatelismies patricista sukuperää, esivanhempain
kelvottomuuden kautta jo melkeen häviöön joutuneesta heimokunnasta.
Hänellä oli kreikalaisessa ja latinalaisessa kirjallisuudessa yhtä suuri
ja syvällinen oppi sekä erinomainen mielenlaatu; hän oli hekkuman, vaan
vielä enemmin kunnian himoinen ja rakasti ylellistä elämää jouten
ollessaan, mutta ei häntä huvitukset sentään estäneet hänen
toimistansa; avioliiton kohdassa olisi hänen kuitenkin pitänyt enemmän
noudattaa siivoutta. Sulopuheinen, älykäs ja ystävyydessä kohtelias oli
hän (myös), ja tekojansa kaunistelemaan oli hänellä arvaamattoman syvä
järki. Moneen kohtaan, mutta semminkin rahaan nähden oli hän antelias.
Ja hänellä, joka ennen voittoa kansalais-sodassa oli kaikista
onnellisin, ei onni koskaan ollut toimeliaisuutta suurempi; usiat
ovatkin epäilleet, oliko hän urhoollisempi vai onnellisempi. Sillä mitä
hänen myöhempiin tekoihinsa tulee, en oikein tiedä, estääkö häpiä vai
harmi minua enemmän niitä kertomasta.