Mutta Marius, kun hukkaan oli kuluttanut monta päivää ja paljon vaivaa,
alkoi surullisessa mielessään miettiä, heittäisikö sikseen hankkeensa,
koska se oli turhaa ollut, vai odottaisiko onnea, jonka myötäisyyttä hän
usein oli saanut nauttia. Ja kun hän näillä ajatuksilla monta päivää ja
yötä, sinne tänne horjuen, vaivasi päätänsä, havaitsi sattumaltaan eräs
Ligurialainen, apujoukkoihin kuuluva alhainen sotamies, joka oli
lähtenyt leiristä vettä noutamaan, ei kaukana linnan siitä sivusta, joka
oli sotivista poispäin, kivien välissä matavia raakkuja. Kun hän nyt
näitä haeskeli yhden ja toisen, ja sitten usiampia, oli hän
poimintakiihkossaan vähitellen noussut melkein vuoren korkeimmalle
paikalle; ja koska hän huomasi sen kohdan olevan ihmisistä tyhjän,
käänsi halu toimittaa jotain vaikiata, kuten ainakin ihmisluonteen tapa
on, hänen mielensä.[1] Sattumaltaan oli siinä paikassa kallioiden väliin
kasvanut iso rautatammi, joka juuresta oli vähän eteenpäin väärä, vaan
sitten oli taipunut takaisin ja ylennyt ilmaan, johon luonto saattaa
kaikki kasvit. Kiiveten milloin tämän oksia; milloin ulos pistäviä
kallionmöhkäleitä pitkin, pääsi hän linnan aseman tasalle,[2] koska
kaikki Numidialaiset innostuneina oleskelivat taistelevain lähisyydessä.
Tiedusteltuaan kaikki, minkä pikaan luuli hyödyksi olevan, käypi hän
samaa tietä takaisin, ei umpimähkään, niinkuin ylös oli kavunnut, vaan
tutkien kaikkia ja vilkuen ympärilleen. Nyt menee hän joutuun Marion
luo, ilmoittaa hänelle, mitä tapahtunut oli, kehoittaa häntä
koettelemaan linnaa siltä puolen, josta hän oli ylös kavunnut, ja lupaa
itse lähteä tien-osoittajaksi sekä edellä-käviäksi vaarassa. Marius
lähetti läsnäolevista muutamia hankkimaan tietoja siitä, mitä tämä oli
luvannut. Näistä kertoi kukin mielensä mukaan asian vaikiaksi tai
helpoksi. Kuitenkin kiihtyi tästä kuninkaan mieli vähän. Siis valitsi
hän torvensoittajain ja sarvenpuhaltajain joukosta viisi vikkelintä
miestä ynnä näitten kanssa neljä centurionia heille turvaksi, käski
kaikkien totella Ligurialaista ja määräsi seuraavan päivän sen yrityksen
toimeen panemiseen.
[1] Tässä on seurattu tekstiä: _Ubi postqvam solitudinem intellexit,
more humani ingenii cupido difficilia faciundi animum vortit._
[2] Tämä suomennos on tehty tekstitoisinnosta: _in castelli planitiem
pervenit_, joka näyttää sopivammalta kuin: _castelli planitiem
perscribit_.