Muuten hän matkalla joka päivä jakoi karjaa sotaväelle, yhden verran
kullenki centurialle sekä turmalle, ja piti huolta siitä, että vuodista
tehtiin nahkasäkkiä. Myöskin lieventi hän muonavarojen puutetta ja
valmisteli kaikkien tietämättä pikaan tarvittavia apuneuvoja. Vihdoin
kun kuudentena päivänä tultiin joelle, oli sangen suuri paljous
nahkasäkkiä valmiina. Hän käski sotilasten siinä asettua keviästi
varustettuun leiriin, ottaa ruokaa, olla valmiit lähtemään päivän
laskiessa ja, heitettyään pois kaikki muut kannettavat, ottaa mukaan
itsellensä ja juhdille vaan vettä kuljetettavaksi. Sitten, kun aika
näytti olevan, lähti hän leiristä ja asettui koko yön kuljettuaan.
Samaten teki hän seuraavana yönä. Kolmantena tuli hän sitten paljon
ennen päivän valkenemista mäkiseen seutuhun, joka Capsasta ei ollut
kauempana kuin kahden penikulman päässä, ja odotteli siinä niin
salaisesti kuin suinkin taisi, kaiken sotaväkensä kanssa. Mutta kun
päivä alkoi ja Numidialaiset, jotka eivät mitään viha-töitä pelänneet,
joukottain olivat lähteneet kaupungista, käski hän tuota pikaa koko
hevoisväestön ja sen kanssa ripeimpäin jalkamiesten rientää Capsaan ja
sulkea portit; sitten seurasi hän itse joutuisasti tappovalmiina, eikä
suvainnut sotilaiden ryöstellä. Kun kaupunkilaiset tämän havaitsivat,
pakoitti heidän häiriön alainen tilansa, tavaton pelkonsa, odottamaton
onnettomuutensa ja lisäksi vielä se seikka, että osa porvareita oli
muurien ulkopuolella vihollisten vallassa, heidät heittämystä tekemään.
Kuitenkin poltettiin kaupunki, mieskuntaiset Numidialaiset surmattiin,
kaikki muut myytiin, ja saalis jaettiin sotilaille. Tämä teko oli vasten
sodan oikeutta, mutt'ei se tapahtunut konsulin ahneudesta eikä
häijyydestä, vaan siksi, että paikka oli Jugurthalle sopiva, meille
vaikiapääsyinen, ja että kansa oli huikentelevaa ja epätaattavaa, jota
ei hyvillä töillä eikä peloituksilla voitu aisoissa pitää.