Metellus, joka sillä välin oli Romaan lähtenyt, otettiin vasten toivoaan
iloisimmilla mielillä vastaan, ollen yhtä rakas rahvaalle kuin
senatoreillekin, sittenkun viha oli haihtunut. Mutta Marius tarkasteli
väsymättömästi ja taitavasti samalla oman väkensä ja vihollisten tilaa,
tiedusteli mikä kumpaisillenkin oli hyödyllistä tai päinvastoin, vakosi
kuninkaiden retket, teki heidän neuvonsa ja väijytysvehkeensä
mitättömiksi, ei kärsinyt mitään löyhyyttä itse tykönään eikä varmuutta
heillä. Siksipä olikin hän usein käynyt sekä Gaetulilaisten että
Jugurthan kimppuun, jotka meidän liittolaisiltamme kiskoivat saalista,
ja heidän matkalla ollessaan lyönyt heidät sekä riistänyt itse
kuninkaalta aseet lähellä Cirtan kaupunkia. Mutta havaittuaan tämän
olevan ainoastaan kunniakasta, vaan ei tuottavan sodan loppua, päätti
hän saartaa ne kaupungit yhden erältään, jotka vartia-väkensä tai
asemansa kautta olivat sopivimmat vihollisille ja haitallisimmat
hänelle; näin Jugurtha, jos sen suvaitsisi tapahtua, joko joutuisi
paljaaksi turvakeinoista tai tulisi sotarinnassa taistelemaan. Bocchus
oli näet usein lähetellyt sanansaattajoita hänen tykönsä ilmoittamaan,
että hän halasi Roman kansan ystävyyttä, ja ett'ei Marion tarvinnut
pelätä mitään vaino-työtä häneltä. Oliko tämä teeskelemistä, että hän
odottamatta voisi tehdä sitä ankaramman hyökkäyksen, vai oliko hänellä,
mielensä huikentelevaisuuden vuoksi tapana vaihetella rauhaa ja sotaa,
siitä ei ole varmaa tietoa saatu.