Mutta konsuli, kun oli täyttänyt täysilukuisiksi legionit ja apuväestön
kohortit, läksi hedelmälliseen ja saaliista rikkaasen seutuhun,
lahjoitti kaikki, mitä siellä otettiin, sotilaille, kävi sitten
ahdistamaan linnoja sekä kaupunkia, jotka asemansa ja vartioväkensä
puolesta olivat vähemmin lujia ja antautui usein, milloin missäkin
paikassa, tappeluihin, josko nuot vähäpätöisiäkin olivat. Uudet
sotilaatpa nyt ottivat pelkäämättä osaa tappeluun; he näkivät pakenevien
joutuvan vangiksi tai surman omiksi, kaikkien urhoollisimpain olevan
paraimmassa turvassa, vapautta, isänmaata, vanhempia ynnä kaikkea muuta
suojeltavan aseilla ja kunniaa sekä rikkautta (niinikään niillä)
hankittavan. Siis tulivat lyhyellä ajalla uudet ja vanhat yhteen, ja
kaikkien urhoollisuus tuli yhdenlaiseksi. Vaan kuninkaat, kun olivat
saaneet tiedon Marion tulosta, vetäytyivät eri haaroille
vaikiapääsyisiin paikkoihin. Niin oli Jugurthalle hyväksi näkynyt, koska
hän toivoi pian voitavan karata hajalla olevain vihollisten päälle ja
Romalaisten, niinkuin enimmästään tapahtuu, pelon haihduttua, heittäyvän
löyhyyteen ja hillittömyyteen.