Koska harmi tästä nyt häiritsi hänen tointaan ja mielettömän teolta
näytti oman vaaransa kaupalla ajaa toisen asiaa, lähetti hän Bocchon
tykö lähettiläitä kehoittamaan häntä, ett'ei ilman syyttä rupeisi Roman
kansan viholliseksi; hänellä olisi hyvä tilaisuus rakentaa liittoa ja
ystävyyttä, joka olisi sotaa etuisampi; vaikka hän saattaisi luottaa
sotavoimiinsa, ei hänen kuitenkaan pitäisi vaihettaa tiettyä
tietämättömähän; joka sota on muka helppo aloittaa, vaan sangen vaikea
lopettaa; sen alku ja loppu ei ole saman vallassa; alkaa voipi kuka
hyvänsä, pelkurikin, lakkuuttaa sen saattaa vaan, kuin voittajat niin
tahtovat; sentähden pitäisi hänen katsoa omaa ja valtakuntansa etua eikä
hämmentää omaa kukoistavaa onnentilaansa Jugurthan häviönalaisiin
oloihin. Siihen kuningas vastasi varsin sävyisesti, että hän halasi
rauhaa, vaan hänen tuli Jugurthan onnettomuutta sääli; jos tälle
suvaittaisiin sama etu, niin kaikista tultaisiin yksiin tuumihin. Taasen
ylipäällikkö lähettää sanansaattajia muistutuksilla Bocchon vaatimuksia
vastaan. Tämä hyväksyy niistä muutamat, hylkää toiset. Sillä lailla
kuluu, sanansaattajia edestakasin lähettäissä molemmin puolin, aika, ja
sotaa pitkitetään Metellon mieltä myöden semmoisenaan.