Jugurtha, kun menetettyään Thalan kaupungin ei pidä mitään enään kyllin
varmana Metelloa vastaan, matkustaa muutamain harvain seuralaisten
kanssa suurten erämaiden halki ja tulee Gaetulien tykö, raaka ja
sivistymätön ihmislaji, joka silloin vielä ei tuntenut romalais-nimeä.
Niitä kerää hän yhteen ison joukon, totuttaa heidät vähitellen riveissä
pysymään, lippuja seuraamaan, käskyjä tarkkaamaan ja niinikään muita
sotatemppuja tekemään. Sitä paitsi houkuttelee hän suurilla lahjoilla ja
vielä suuremmilla lupauksilla puolellensa Bocchus kuninkaan lähisimmät
ystävät, joiden avulla lähestyy kuningasta ja taivuttaa hänen rupeemaan
sotaan Romalaisia vastaan. Se oli siitä syystä helpompi ja huokiampi
tehtävä, että Bocchus tämän sodan alussa oli lähettänyt Romaan
lähettiläitä liittoa ja ystävyyttä rukoilemaan; vaan tämän aljetulle
sodalle erittäin suotuisan seikan estivät muutamat hurmauntuneet miehet,
joilla oli tapana pitää kaupan kaikkea kunniallista kun häpiällistäkin.
Myös oli ennen Bocchon tytär tullut Jugurthalle naiduksi. Vaan sitä
sidettä Numidialaisten ja Maurilaisten tykönä pidetään vähäpätöisenä,
koska kullakin varainsa mukaan on niin monta vaimoa kuin mahdollista,
muutamilla kymmenen, toisilla usiampia, mutta kuninkailla sitäkin
enemmän. Niin vedetään mieli paljouden kautta moniaalle; ei kukaan käy
puolisosta; kaikki ovat yhtä halpa-arvoiset.