Mutta koska Leptiläisten seikkain kautta olemme tulleet näille seuduin,
ei näytä sopimatonta olevan kertoa kahden Karthagolaisen erinomaista ja
ihmeteltävää tekoa. Sen asian muistutti meille paikka. Siihen aikaan,
kuin Karthagolaiset hallitsivat enintä Afrikaa, olivat Kyreniläisetkin
suuret ja mahtavat. Heidän välillään oleva seutu oli hiekkaista ja
näöltään yhdenlaista: ei jokea, ei vuorta ollut, joka olisi eroittanut
heidän maansa, ja se seikka heidät piti suuressa ja pitkällisessä
sodassa keskenään. Kun molemmin puolin maajoukkoja ja laivastoja
niinikään usein oli lyöty ja hajoitettu, ja he toisillensa olivat
jokseenkin vahinkoa tehneet, pelkäsivät he jonkun kolmannen pian
hyökkäävän sekä voitettuin että voittajain päälle, heidän uuvuksissa
ollessaan, ja suostuivat kerran sotilakon kestäissä, että määrättynä
päivänä lähettiläitä lähtisi kotoa, ja se paikka, missä nämät tulisivat
toisilleen vastaan, pidettäisiin kumpaisenkin kansakunnan yhteisenä
rajana. Lähetettiinpä Karthagosta kaksi veljestä, nimeltä Philaenus, ja
nämät jouduttivat matkaansa; Kyreneläiset kävivät hitaammasti.
Tapahtuiko se velttoudesta vai sattumaltaan, en ole oikein tietooni
saanut. Muutoin tekee niillä seuduin myrsky (kululle) estettä, melkein
kuin merellä. Sillä kun tuuli nousee ja pölyttää hiekkaa maasta pitkin
näitä lakioita ja kasvista paljaita paikkoja, niin se, rajua vauhtia
tuoksuten, tavallisesti täyttää kasvot ja silmät, ja näin näkyä estäen
viivyttää matkaa. Kun Kyreneläiset näkivät olevansa paljon jäljessä ja
huonosti toimitetun asian tähden pelkäsivät rangaistusta kotona,
alkoivat he syytellä Karthagolaisia, että olivat ennen aikaansa kotoa
lähteneet, ja (siten) hämmentää asiata; sanalla sanoen, he tahtoivat
ennen kaikkea muuta kuin lähteä pois voitettuina. Mutta kun Punilaiset
vaativat toista, vaan kohtuullista ehdoitusta, heittivät Kreikalaiset
näiden mielivaltaan, että joko he antaisivat elävinä haudata itsensä,
mihin vaatisivat rajaa kansallensa, taikka he itse samalla ehdolla
kulkisivat eteenpäin niin kauvas kuin tahtoisivat. Hyväksyttyään
ehdoituksen, Philaenot uhrasivat itsensä ja henkensä valtakunnalle; he
haudattiin siis elävinä. Karthagolaiset pyhittivät sillä paikalla
alttaria Philaenus veljeksille, ja kotona heille laitettiin muita
kunnian-osoituksia. Nyt palaan asiaan takaisin.