Mutta kuningas, joka nyt enään ei pitänyt mitään Metellolle
mahdottomana, koska hän toimeliaisuudellaan oli voittanut kaikki,
varustukset, aseet, paikat, ajat, jopa itse luonnonkin, joka muita
hallitseepi, pakeni yöllä kaupungista, lapset ja enin osa aarteita
muassaan. Eikä hän sittemmin missään paikassa viipynyt yhtä päivää tai
yhtä yötä enempää, vaan oli jonkun asian vuoksi kiirusta pitävinään.
Mutta oikiastaan hän pelkäsi petosta, jota arveli kiiruulla voivansa
välttää; sillä semmoiset keinot keksitään muka joutilaisuudessa ja
tarjoutuvan tilapään johdosta. Mutta Metellus, kun näki kaupunkilaisten
olevan tappovalmiit ja kaupungin vahvan sekä varustusten että paikan
kautta, saarti muurit vallilla ja kaivannolla. Sitten käski hän tilan
mukaan sopivimmilla paikoilla kuljettaa suojakattoja (muuria kohden),
luoda vallin ja vallille rakennetuista torneista suojella työtä ja
työmiehiä. Tätä vastaan kiirehtivät kaupunkilaiset varustuksia tekemään;
lyhyesti sanoen, ei kumpaisetkaan laiminlyöneet mitään. Vihdoin
valloittivat Romalaiset, paljosta työstä ja tappeluista jo sitä ennen
väsyneinä, neljänkymmenen päivän perästä siitä, kun sinne oli tultu,
ainoastaan kaupungin; kaiken saaliin hävittivät ylikarkurit. Nämät, kun
havaitsivat muuria särkiöillä jyskytettävän ja tilansa auttamattomaksi,
kantoivat kullan, hopian ja muun kalun, jota kallisarvoisena pidetään,
kuninkaalliseen palatsiin, täyttivät siellä itsensä viinalla sekä
ruualla ja heittivät aarteet, huoneen ja itsensä tulen turmeltavaksi.
Näin he omasta vapaasta tahdostaan kärsivät sen rangaistuksen, jota
voitettuina vihollisilta olivat pelänneet.