Sillä pakomatkalla tuli Jugurtha, joka yhä vaan enemmän epäili tilaansa,
ylikarkurit ja osa hevoisväestöä seurassaan, erämaille ja sitten
Thalaan, suuri ja rikas kaupunki, jossa hänen enimmät tavaransa ja hänen
poikainsa runsaat kasvatusvarat olivat. Vaan kun tämä tuli Metellon
tietoon, koetti hän, vaikka Thalan ja lähisimmän joen välillä oli
kuullut olevan kuivia ja autioita paikkoja viidenkymmenen penikulman
avaruudelta, päästä kaikkien vastusten läpi, jopa voittaa luonnonkin
esteet, toivoen saavansa sodan päätetyksi, jos sen kaupungin
valloittaisi. Sentähden hän käski keventää juhtien kuormat, niin että
vaan kymmeneksi päiväksi muonavaroja jäisi jäljille; muuten piti niiden
kantaa ainoastaan nahkaleiliä ja muita vesiastioita. Sitä paitsi hakee
hän maasta kokoon kesyä karjaa niin paljon kuin mahdollista ja sälyttää
sen päälle kaikenkaltaisia astioita, enimmästään kuitenkin puisia,
Numidialaisten mökkilöistä kerättyjä. Lisäksi hän käskee lähellä asuvan
kansan, joka kuninkaan pakenemisen perästä oli heittäynyt Metellolle,
kantaa vettä niin paljon kuin kukin saattaa, ja määrää päivän sekä
paikan, missä heidän pitäisi olla saapuvilla. Hän itse ottaa juhdilleen
kuormat siitä joesta, jonka ylempänä sanoimme olevan kaupunkia
lähisimmän veden. Sillä lailla varustettuna lähtee hän Thalaa kohti
koettamaan. Kun sitten oli tultu siihen paikkaan, johon hän oli käskenyt
Numidialaiset, ja leiri oli luotu ja lujistettu, sanotaan taivaasta
yht'äkkiä tulleen niin paljon vettä, että siinä yksin oli kyllä
sotajoukolle, vieläpä jäämäänkin. Sitä paitsi oli tarvetuonti odotusta
runsahampi, koska Numidialaiset, niinkuin vasta heittämykseen menneet,
ainakin olivat innokkaasti täyttäneet tehtävänsä. Muuten nauttivat
sotilaat uskonnollisista syistä mieluisammin sadevettä, ja se seikka
heille lisäsi paljon uskallusta; sillä he luulivat kuolemattomain
jumalain heistä huolta pitävän. Sitten he seuraavana päivänä, vasten
Jugurthan odotusta, saapuivat Thalan seutuhun. Kaupunkilaiset, jotka
paikan kolkkouden tähden olivat luulleet olevansa hyvässä turvassa,
hämmästyivät tätä suurta ja tavatonta yritystä, vaan eivät sentään
olleet hitaat sotavarustuksiin ryhtymään; samaten tekivät
meikäläisetkin.