Vagalaiset, kun havaitsivat sotajoukon koettavan heitä kohti, sulkivat
ensin portit, luullen sen olevan Metellon, niinkuin olikin; sitten, kun
näkivät, ett'ei maita hävitetty, ja että ne, jotka ensin saapuivat, oli
numidialaisia hevoismiehiä, he taas luulivat tulevaa Jugurthaksi ja
riensivät suurella riemulla vastaan. Yht'äkkiä annettiin merkki, ja
nytkös hevois- ja jalkamiehistä muutamat tappamaan kaupungista ulos
tulvannutta kansaa, toiset kiirehtimään portille, toiset valloittamaan
torneja: kostonhimo ja saaliin toivo olivat mahtavammat kuin väsymys.
Näin Vagalaiset saivat vaan kaksi päivää iloita uskorikkoisuudestaan;
tuo suuri ja varakas kaupunki joutui kokonaan kostolle tai saaliille
alttiiksi. Turpilius, joka, niinkuin yllä sanoimme, oli ollut kaupungin
päällikkö ja yksin kaikista oli päässyt pakoon, sai Metellolta käskyn
selittää syynsä, vaan kun hän huonosti puhdisti itseään, tuomittiin hän
ja rangaistiin kuoliaksi ruoskimalla. Hän oli näet Lation porvari.