Metellus kun oli saanut tiedon Vagassa sattuneista tapauksista, läksi
suruissaan hetkeksi pois muitten näkyvistä; mutta kun sittemmin
mielipahaan hämmentyi kiukkua, riensi hän suurimmalla innolla väkivaltaa
rankaisemaan. Sen legionin, jonka kanssa hän talvea vietti, sekä niin
monta Numidialaista ratsasmiestä, kuin suinkin saatti, laittoi hän
keveästi varustetuina matkaan auringon laskiessa, ja seuraavana päivänä
noin kolmannen tunnin aikoihin (kello yhdeksän aamusella) hän saapui
muutamalle lakialle, jota ympäröivät vähän yläisemmät maat. Siinä
ilmoitti hän sotilaille, jotka pitkästä marssista olivat väsyksissä
eivätkä enää tahtoneet ottaa päällensä mitään ponnistuksia, että Vagan
kaupunkiin oli ainoastaan tuhannen askeleen matka, ja että heidän tulisi
tyynellä mielellä kestää jäljillä olevat vaivat, kun vaan tulisivat
tilaisuuteen ottaa kostoa urhoollisten, mutta onnettomain maalaistensa
puolesta. Sitä paitsi lupasi hän heille hyvänsuovasti saalista. Näin
kiihoitettuaan heidän mieliänsä, käski hän hevoisväen käydä etupäässä
harvassa, jalkaväen niin tihiässä kuin mahdollista, ja pitää
sotalippunsa salassa.