Romalaiset sotilaat, jotka äkillisestä pelosta hämmästyivät eivätkä
tienneet, mitä kernaimmin tehdä, riensivät hädissään kaupungin linnaan,
jossa liput ja kilvet olivat; mutta vihollisten vartiajoukko ja portit,
jotka jo ennen olivat suljetut, estivät heidän pakonsa. Tätä paitsi
nakkelivat vaimot ja pojat huoneiden katoilta kilpaa kiviä ja muuta,
mitä paikka taritsi. Niin ei voitu välttää kaksinaista vaaraa, ja
miehuullisimmatkaan eivät saattaneet tehdä vastustusta heikoimmalle
suvulle; hyvät kuin huonotkin, urheat kuin pelkuritkin, kaikki saivat
kostamatta surmansa. Tässä näin suuressa ahdingossa pääsi Turpilius,
vaikka Numidialaiset raivosivat erittäin julmasti ja kaupunki oli joka
taholta suljettu, yksin kaikista Italialaisista ehiänä pakoon.
Tapahtuiko se hänen isäntänsä armeliaisuudesta, vai jonkin välipuheen
johdosta vai sattumaltaan, sitä en varmaan tiedä; mutta koska hänelle
niin suuressa onnettomuudessa häpiällinen elämä oli nuhteetonta mainetta
kalliimpi, on hän pidettävä kehnona ja kunniattomana miehenä.