Jugurtha, kun nyt heittämyksen sikseen jätettyään alkoi sodan, rupesi
suurella huolella varustelemaan kaikkia, kiirehtimään, kokoomaan
sotajoukkoa, peloituksella tai palkintoja lupaamalla viettelemään
puoleensa kuntia, jotka olivat hänestä luopuneet, linnoittamaan
itselleen edullisia paikkoja, korjaamaan tai ostamalla hankkimaan
puolto-ja ryntö-aseita sekä muuta, mitä rauhan toivolla oli menettänyt,
houkuttelemaan Romalaisten orjia, jopa rahalla viettelemään niitäkin,
jotka olivat vartioväkenä; lyhyesti sanoen, hän ei heittänyt mitään
kokematta ja kajoomatta, vaan käytti kaikkia keinoja. Siispä
tapahtuikin Vagassa, johon Metellus aluttain, Jugurthan rauhaa tehdessä,
oli pannut vartioväestön, että kaupungin ylimykset, joita kuningas
hartaasti rukoili ja jotka ennen eivät olleet vapaatahtoisesti hänestä
luopuneet, vannoutuivat yhteen; -- sillä alhaiso oli kuten tavallista,
semminkin Numidialaisissa, mielenlaadultaan huikentelevainen, kapinaan,
erisopusuuteen ja valtio-kumoukseen mieluisa, rauhaa ja hiljaisuutta
vastaan; -- kun sitten keskenään olivat sopineet kaikista, määräsivät he
(teolleen) kolmannen päivän, koska se juhlallisesti vietettiin yli koko
Afrikan ja siis nähtävästi tarjosi enemmän huvia ja hillitöntä menoa
kuin mitään peloittavaa. Mutta kuin aika tuli, kutsuivat he huoneisinsa
centurionit ja tribunit sekä itse kaupungin päällikön T. Turpilius
Silanon, mikä minkin, ja surmasivat kesken atriaa heidät kaikki paitsi
Turpilion; sitten he kävivät sotilasten kimppuun, jotka kuleksivat
tuolla täällä, aseettomina, niinkuin luonnollista semmoisena päivänä,
kun ei päällikkyydestä tietoa ollut. Samaa teki, osaksi aateliston
neuvosta, osaksi omasta halustaan semmoisiin asioihin kiihtyneenä,
rahvaskin, jolle itse meteli ja kapina oli mieleen, vaikk'ei tapahtumia
ja tarkoitusta tunteneet.