Olipa sen ohella meidän sotajoukossamme eräs Numidialainen, nimeltä
Gauda, Mastanabalin poika, Masinissan pojan-poika, jonka Micipsa
testamentin kautta oli määrännyt jälkiperilliseksi, kivuloisuudesta
riutunut ja siitä syystä vähän tylsäjärkinen. Tämä oli pyytänyt
Metellolta, että kuninkaiden tavoin saisi panna istuimen hänen
istuimensa viereen ja sittemmin niin ikään, että saisi vartioväeksi
yhden turman (parven) romalaisia hevoismiehiä, vaan tämä kielsi häneltä
molemmat; kunnian, koska se tulisi vaan niille, jotka Roman kansa oli
kuninkaiksi nimittänyt; vartioston, koska se olisi häpeällistä, jos
romalaisia henkivartioita annettaisiin Numidialaiselle. Tätä siitä
tuskissaan olevaa käypi Marius puhuttelemaan ja kehoittaa häntä hänen
avullaan kostamaan päällikölle kärsimäänsä solvaistusta. Hän ylistää
mielistelevällä puheella tuota kivuloisuutensa vuoksi heikkojärkistä
miestä: hän oli muka kuningas, suuri mies ja Masinissan pojanpoika; jos
Jugurtha joutuisi vangiksi tai surman omaksi, olisi hänellä viipymättä
Numidian kruunu; tuo saattaisi sangen piankin tapahtua, jos hän
konsulina lähetettäisiin siihen sotaan. Siksipä kiihoittaakin tätä ja
romalaisia ritaria, sotilaita sekä kauppiaita, muutamia itse Marius,
useimpia rauhan toivo kirjoittamaan Romaan omaisillensa ankarasti
Metelloa vastaan sodasta ja vaatimaan Marion päälliköksi. Niin anoi
hänelle iso joukko ihmisiä kunniakkaimmalla suosioituksella konsulin
virkaa. Sattuipa vielä niinkin, että rahvas siihen aikaan, aateliston
sorroksiin jouduttua Mamilion la'in kautta, koki kohoittaa
vasta-aateloittuja. Näin kaikki kävi Mariolle käsiin.