Kun siis Marius älysi uhritietäjän sanojen tarkoittavan sitä samaa,
mihin hänen mielensä halukin yllytti häntä, pyysi hän Metellolta
virkaeroa saadaksensa hakemustaan toimittaa. Vaikka tällä oli yltäkyllin
urhoollisuutta, kunniaa ja muita kunnon miehille toivottavia
omaisuuksia, asui hänessä kuitenkin ylenkatsova mieli ja kopeus,
aateliston yhteinen vika. Siksipä kummastelikin hän aluttain, asian
äkkinäisyydestä hämmästyksissään, hänen aikomustaan ja varoitti häntä
ikäänkuin ystävyyden tähden, ett'ei ryhtyisi niin nurintapaisiin
yrityksiin eikä mielessään pyrkisi onnentilaansa ylemmäs; ei muka
kaikkien sopisi kaikkia pyytää; hänelle pitäisi hänen kohtalonsa olla
kylläksi; vihdoin olisi hänen varominen, ett'ei Roman kansalta anoisi,
mitä oikeudella voitaisiin kieltää häneltä. Kun Metellus oli puhunut
tämän sekä muuta semmoista, ja Marion mieli siitä ei sentään muuttunut,
vastasi hän myönnyttävänsä, mitä tämä pyysi, niin pian kun yhteisiltä
toimilta saattaisi sen tehdä. Ja kun hän sitten useimmin vaati samaa,
kerrotaan Metellon sanoneen, ett'ei hänen pitäisi kiiruhtaa lähtöänsä;
hän kerkiäisi muka kyllä hyvään aikaan hänen poikansa kanssa
konsulin-virkaa hakemaan. Tämä noin kahdenkymmenen vuoden ijässä oleva
nuorukainen teki siihen aikaan isänsä teltatoverina sotapalvelusta
siellä. Ja se seikka oli sytyttänyt Mariossa ankaran liekin sekä sen
kunniaviran vuoksi, johon hän pyrki, että myös Metelloa vastaan. Siis
hurmauntui hän kunnianhimosta ja vihasta, jotka ovat kehnoimmat
neuvonantajat; eikä hän karttanut mitään tekoa eikä sanaa, kun se vaan
tuotti suosiota hänelle; sotilaita, jotka talvimajoissa olivat hänen
komentonsa alla, hän piti höllemmässä kurissa kuin ennen; kauppiasten
tykönä, joita Uticassa oli suuri paljous, hän puhui sodasta samalla
panettelevasti ja kerskaten: annappa annettaisiin hänelle puoli
sotajoukkoa, niin hänellä muutamien päiväin kuluessa olisi Jugurtha
kahleissa; päällikkö venytti muka taki tahallaan sotaa, koska
päällikkyys tuolle turhamaiselle ja kuninkaan tavoin kopeilevalle
miehelle oli liian mieluista. Ja tämä kaikki näytti heille sitä
varmemmalta, kun he pitkällisen sodan kautta olivat menettäneet
omaisuutensa, ja hehkuvalle mielelle ei mitään kyllin kiiruhdeta.