Heti kun sopivaa tilapäätä sattui, tämä kävi Jugurthan luo, joka
levotonna vaikeroitsi tilaansa, ja rukoili häntä kyynelsilmin hartaasti,
että kerrankin katsoisi omaa, lastensa ja häntä kohtaan niin
ansiollisesti käyttäinneen Numidian kansan etua: kaikissa tappeluissa
olivat he muka tappiolle joutuneet, maat olivat hävitetyt, monta
ihmistä oli vangiksi otettu ja surmattu, valtakunnan varat olivat vähiin
huvenneet, kylläksi usein oli jo koeteltu sekä sotilaiden urhoollisuutta
että onnea; hänen olisi varominen, ett'eivät Numidialaiset, hänen
viivytellessään, itse pitäisi neuvoansa. Näillä ja muilla semmoisilla
syillä sai hän kuninkaan mielen taipumaan heittämykseen. Lähetetäänpä
päällikön luo lähettiläitä ilmoittamaan, että Jugurtha on taipuisa
käskyjä noudattamaan ja ehdottomasti heittämään itsensä sekä
valtakuntansa hänen turviinsa. Metellus käskee kiiruusti kutsua
talvimajoista kaikki senaatorin-säätyiset ja neuvottelee näiden sekä
muitten kanssa, jotka hän pitää siihen soveliaina. Näin vaatii hän
esivanhempain tavan mukaan, neuvokunnan päätöksestä, lähettiläiden
kautta Jugurthalta 200,000 naulaa hopiata, kaikki elehvantit ja
jokseenki paljon hevoisia ja aseita. Ja kun tämä viipymättä on tehty,
hän käskee tuoda esille ylikarkurit kaikki sidottuina. Niistä tuotiinkin
iso osa, niinkuin käsketty oli; muutamat harvat olivat paenneet Bocchus
kuninkaan luo Mauritaniaan, kun ikään heittämys alkoi. Koska nyt
Jugurtha, paljas kun oli aseista, miehistä ja rahasta, itse kutsuttiin
päällikön luo Tisdron kaupunkiin, rupesi hän mieltänsä muuttelemaan ja
pahasta omastatunnosta pelkäämään ansaittua rangaistusta. Kun vihdoin
epäillessä oli mennyt monta päivää, joitten kuluessa hän
vastoinkäymisiin kyllästyneenä, milloin piti kaikkea parempana kuin
sotaa, milloin itsekseen mietiskeli, kuinka vaikea lankeemus
kuningasistuimelta orjuutehen olisi, rupesi hän uudestansa sotimahan,
turhaan menetettyään paljon tähdellisiä apuneuvoja. Romassa oli senaati,
neuvotellessaan voittomaista, päättänyt Numidian Metellon hallittavaksi.