Nähtyään yrityksensä turhaan rauenneen, ja ett'ei kaupunkia voitu
valloittaa eikä Jugurthaa saada tappelemaan muuten kuin väijyen tai
hänelle itselleen etuisalla paikalla, ja että kesä jo oli loppuun
kulunut, Metellus läksi Zaman luota ja pani vartio-väestöitä niihin
kaupunkiin, jotka olivat kuninkaasta luopuneet ja kyllin lujat paikan
luonnon taikka muurien kautta. Muun sotajoukon sioitti hän Numidiaa
lähinnä olevaan voittomaahan talvea viettämään. Mutta tätä aikaa hän ei,
muitten esimerkkiä noudattaen, omistanut levolle ja ylölliselle
elämälle; vaan koska sota asein ei suuresti edistynyt, hankkiutui hän
virittämään kuninkaalle salaisia pauloja hänen ystäväinsä kautta ja
aseiden asemesta käyttämään näiden uskorikkoisuutta. Siis rupesi hän
monilla lupauksilla koettelemaan Bomilcaria, -- joka Jugurthan kanssa
oli ollut Romassa ja sieltä salaisesti, takausmiehet hankittuaan, oli
lähtenyt Massivan murhasta langetettua tuomiota pakoon, -- koska tällä,
joka nautti kuninkaan ylintä ystävyyttä, paraiten oli tilaisuutta häntä
pettämään; ja ensi aluksi laittoi hän niin, että tämä salaisesti tuli
hänen puheilleen; sitten, varmasti vakuutettuaan, että, jos hän
laittaisi Jugurthan elävänä tai kuolleena hänen käsiinsä, senaati
hänelle suvaitsisi rankaisemattomuuden ja hänen omat rikoksensa
anteeksi, houkutteli hän helposti puolellensa Numidialaisen, joka oli
vilpillinen luonnonlaadultaan ja sen ohessa pelkäsi, että, jos
Romalaisten kanssa rauha rakennettaisiin, hän itse rauhan-ehtojen kautta
heitettäisiin niille rangaistavaksi.